IRC-Galleria

Mulle on ihan selvästi tehty nyt oharit....harmittaa



IRONIA
Synnin vuorovedet tihentyvät ja kirkastuvat,
Tunnit muuttuvat raskaammiksi ja kuormittuvat,
ja varjot hymyilevät tummina ja viileinä.

Juuri silloin toivo ja kaipuu luhistuvat,
Unelmankaari laskeutuu epätoivoon,
Kun viattomat rakastavaiset tanssivat palavien enkelten lailla.

Juuri silloin yö laskeutuu,
moukarina alasimeen,
ja ainoa synninpäästö joka hyväksytään on raakuuden perintöä.
Yksi ainoa sävel....
soi....soi....ja soi...




Kesken eräinen ,mutta vanha laulu:

Valkoiset kasvosi,
Tummunut veresi,
Simäsi suljetut,
Kylmennyt kätesi,
joka viimeisillä voimillaan mua koskettaa,
se siihen jää,
lepäämään.





nimetön:

Kun rakkaus on vain pöly, joka laskeutuu maahan tuulen laannuttua on aika miettiä tulevaa.
Kun huuleni löytävät taas huulesi en tunne enää rakkautta,
en iloa,
vain suunnatonta surua jota ikäväni sinuun aiheuttaa.
Kun tunnen vartaloni painautuvan vasten omaasi tarraan kiinni enkä enää koskaan tahdo päästää irti,
siitä mitä olit,
siitä mitä olimme,
Ehkä tahdoin muuttaa sinua
Mut en sisältä.
Tuntuu pahalta.
Kun pitelet vartaloani hellästi käsilläsi,
lausut rakkauden sanoja joita en enää kuule.
Jumaloit.
Olen ainut rakkautesi.
Sielusi toivo.
Tunnen sen.
Sattuu.
Kun tietää toisen rakastavan enemmän kuin itse voi antaa,
tuntee toisen kärsimyksen kun yrittää repiä itseään irti ja jatkaa eteenpäin.
Kärsin.
Mutta en päästä irti.
Kumpa voisin itkeä.



(myöhemmin jatkettu)



Ehkä rakkautesi mua vielä koskettaa,
Ehkä vielä rakkauteni sulle tarjoan.
Ehkä vielä löydät tien miten taivaltamme viet.
Ehkä vielä tunnen kosketuksesi lämmön ja ymmärän huuliesi tarkoituksen.
Ehkä pimeä meidät taas yhdistaa ja valo auttaa näkemään....








KIPU
Minä sinut karkuun päästin.
Menit sinne minne en minä mennä voi.
Ennalta tiesimme lähtösi,mutta hyväksyä emme voineet.
Rakkaus eli kosketuksessasi.
Tuska sisimmässäsi.
Suruni kuole ei koskaan.
Olet mieleni valtias ja kyynelistäni määräät.
Onnea minulle toivot.
Minä onnen saan takaisin vasta kun jälleen tapaamme tuolla jossain kauniimmassa paikassa.
Siellä missä kuolleet kohtaavat.
Siellä me jälleen rakkautemme jaamme ja sinne jäämme tai yhdessä vaellamme..





Pettäjä
Mustat pilvet valtaavat horisontin.
Avara pauhu ja ankara sade,
hänen vaunujensa pauke.
Minä kuuntelen kun taivaankappaleet valittavat hänen nimeään.
Minä katselin kun hän nousi junaansa.
Jätti jälkeens sirpaleita.
Väitin tuntevani sinut...

Niin ei ole.
Olet sydämmien kauhu.
Rakkauden irvikuva.
Silti en voi ollarakastamatta sinua...

Sinua en unohda.

Nyt seison yksin sateessa asema laiturilla,
ja muistan sinut aina!

Kiitos Jone kun annoit rohkeutta näiden "julkaisuun"
<3