Siinä sinä perkele katsot nauraen kun murenen tuhkaksi
lukittuna suljetulle, sidottuna sänkyyn kiinni.
Kerrot kaikki virheeni analyysimaisesti,
huudat ja huudat niitä kunnes vajoan alimpaan
helvettiin että saat leikkiä Paholaista,
nauttia kun elän pahimpia muistoja uudelleen
päivistä viikkoihin, kun lääkemäärät
kasvaa aivan uusin mittakaavoihin.
Ne pitää meitä elossa mutta ei loputtomiin,
sillon kun päästän irti ja hyppään,
sinä olet se kuka itkee ja minä kuka nauraa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Päämäärätön itsetuhon spiraali ilma... 26.04.
- [Ei aihetta] 24.03.
- Hammaspyörä 21.03.
- Viiva 10.03.
- 0.0.0000 07.02.
- Nihilistinen karnevaali 27.01.
- [Ei aihetta] 27.01.
- [Ei aihetta] 13.01.
- Verisuku 06.01.
- Rakastajat 26.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (14)
- ▶ 2022 (26)
- ▶ 2021 (32)
-
▼
2020 (52)
- ▶ joulukuu 2020 (8)
- ▶ marraskuu 2020 (2)
- ▶ lokakuu 2020 (6)
- ▶ syyskuu 2020 (4)
- ▶ elokuu 2020 (4)
- ▶ heinäkuu 2020 (2)
- ▶ kesäkuu 2020 (3)
- ▶ toukokuu 2020 (2)
- ▶ huhtikuu 2020 (5)
- ▶ maaliskuu 2020 (8)
- ▶ helmikuu 2020 (1)
- ▶ tammikuu 2020 (7)
- ▶ 2019 (22)
- ▶ 2018 (24)
- ▶ 2017 (76)
- ▶ 2016 (43)
- ▶ 2015 (35)
- ▶ 2014 (61)
- ▶ 2013 (118)
- ▶ 2012 (130)
- ▶ 2011 (110)
- ▶ 2010 (92)
- ▶ 2009 (41)