IRC-Galleria

Kamalan kiireistä tämä elämä ollut (mukamas). Päivän aikana ehtii nää normaalijutut tekemään, kuten syömään, hoitaa mukulat ja silloin tällöin tiskata ja pestä pyykkiä, mutta nk. "suuret operaatiot" on jääneet aivan unholaan..

Eräs nurkka tuolla olkkarissa pursuaa meille ylimääräsestä tavarasta (en vaan ole vielä keksinyt oikeaa kanavaa niistä eroon pääsemiseen, kaikki on jollain tavalla hankalia, tai vaativat suunnittelua tai jotain..) Helpointa ois heittää vaan tavarat alas parvekkeelta ja katsoa kuinka meidän roina muuttuu aarteeksi haaskalinnuille. Ehkä sen teen siinä kohdalla kun väsyn kaivamaan sieltä jotain, mikä on kasan alle painunut ja unohtunut .( Toinen ja ehkä se paras keino olisi tietenkin antaa ne tutuille/ystäville/suvulle, ketkä niitä tarvivat, vaan aina kun joku käy niin unohtuu kaupata omaa ylimäärästään kellekään .( Siellä ois varmasti kuitenkin jokaiselle jotain, jos vaan muistaisi kertoa *pirun päätä tyhjentävä sosiaalinen mania*

Kirjoitusproggikset! Huoh! Ne ne vasta kesken onkin, ja koko ajan tulee uusia ideoita ja asiat vähän niin kuin kasaantuu pään sisään, eikä pääsekään ulos. Oispa aina mahdollisuus tai aikaa tarttua (tai paremminkin etsiä) kynä ja paperia heti, kun alkaa jokin hyvä alkupala tulemaan mieleen, mistä voisi jotain rakentaa sana sanalta. Nyt kun niin ei ole ollut on kännykän viestimuistissa aika monta "lupaavaa" alkua, mutta sitten kun pääsee kotiin ja saa kynän ja paperin hollille niin onkin niin tuhannen kiire näiden arkisten huolien kanssa, ettei saakaan enää purettua sitä .(

Ja sitten on muutama ihan tämmönen helppohoitoinen projekti, jos vaan ois aikaa.. Tilasin housuja kahdet kappaleet, jotka olikin mulle suuria. Pitäs sitten alkaa kaventeleen niitä jostain kohdalta, vaan: MINUN OMPELUKONEENI ON SEN TAVARAKASAN ALLA!! xD Kohtalon ivaa, ensin siis pitää päästä roinasta eroon, jotta voi ottaa uudet housut käyttöön, kuhan ne on ensin saanut kavennettua ompelukoneella, mikä on jossain uppeluksissa.. (Ja sitten viel pitäs ens kuun aikana uudelleen värjätä pää, värikin on oottanut tuolla jo, mutta ei sitä aikaa tunnu koskaan olevan sen vertaa)..

Että tervetuloa vaan meille: kaivelemaan tavaravuoria, jotta pääsen siitä eroon ja elämä kevenis ,)