Katson oranssin lasin läpi. Näen usvan kehdon keväthangen iholla. Tuoksuu tuleva kevättuuli. Ilmaan nostetut kuovit lentävät taivaanrannalla. Kevät on vahvaa, tunteiden äärilaitoja. Sama toistuu joka vuosi, mutta ei koskaan samalla tavalla. Ei naura sama varis aamuyössä, ei saavu samat päiväperhon siivet. Emme kulje samoja polkuja keväästä kevääseen. Vaan muut vuodenajat ovat uuranneet toiset polkumme umpeen.
Taivaansininen lasi, sen läpi näen pilvet, pumpulilinnat ja pumpulilampaat.Öiset tähtitaivaat ja kuun nauravat kasvot. Ei ole vuodenaikaa, ei selvää aikaa elämässä. Taivaan sini on aina, se vain tummuuttaan muuttaa ja tähdet roikkuvat tiukemmin sen parrassa.
Vihreä ikkuna, kesän syvin väri. Heinäkuun vihreys, vehreys, tasaus, värien syvyys -- tylsyys. Ehkä kaikkinensa, tylsintä vuodessa. Ne heinäkuun viikot, jotka maalla tiesivät paalaustöitä pelloilla. Pitkiä päiviä, unettomia öitä. Eväsretkiä naapurin paalikasoille. Hikiseen ihoon heinä raapii syviä uria ja veri houkuttelee paarmat aterialleen.
Kirkkaasta lasista pidän eniten silloin, kun valo on minun takanani. Ikkuna toimii peilinä. Ja näen itseni siinä, jokaiseen hetkeen sidottuna. Tanssin tuulen tanssittaessa, linnun laulujen säestäessä liikkeitäni. Nauran, kun sade kastelee väsyneen maan, ja vavahdun punaisten salamoiden hohtaessa taivaalla. Ja valo minun takanani, kirkas lasi peilaa minut muuhun maailmaan.
18/04/2011
Uusimmat blogimerkinnät
- Kuhan leikin.. 14.08.
- Jotta joudun ajattelemaan 28.07.
- Tyhjyys 23.07.
- Lasiverannalla 20.04.
- Luovuudesta 16.01.
- Koska olen ja mitä olenkaan.. 11.10.
- [Ei aihetta] 11.09.
- Ystäväni, tämä on sinulle siellä <3 30.05.
- [Ei aihetta] 08.04.
- Yup- Tämä päivä oli huono päivä 07.03.