IRC-Galleria

Mitäpäs tässä oikeestaan olisi ehtinyt tapahtumaankaan, ei juurikaan mitään. Tyttäreni kasvaa ja kehittyy tällä hetkellä NIIN nopeasti, että oikein pelottaa ja haluaisin vain hetkeksi pysäyttää ajan. Ikävä kyllä se ei onnistu.. Silloin pitää mennä seudulle, missä aika ei merkitse mitään. Näin siis saa kuvitteellisesti ajan pysähtymään, ja näkee enemmän molemmilla silmillä .) [minun hymiöillä on aina toinen silmä ummessa, koska liikaa on isketty tikulla silmään ,)= ]

Ja ajasta vielä.. Mikähän kumma on ihmisen joskus pakottanut takertumaan aikamääreeseen? Miksi kukaan on halunnut tietää "paljonko kello on nyt"? Ajassa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta se aiheuttaa kamalaa kiirettä kaikille, joka ei olisi pakollista, ja kiire taas aiheuttaa ressiä, mikä ei ole suotavaa. Tai siis kyllä kuulemma pieni ressi on hyvästä, koska se vaikuttaa kuulemma positiivisesti lopputulokseen.. Hevonpuppua sanon minä. Minä en jaksa kahlita aikaa ranteeseen, eikä minua jaksa kiinnostaa, mennäänkö me nukkumaan ennen vai jälkeen puolen yön. Ihminen on tehnyt itsensä riippuvaiseksi monesta _turhasta_ asiasta, joita ilmankin tulisi toimeen.. Nykysellään kun elellään tämmösessä hyvinvointiyhteiskunnassa nimeltään markkinatalous (sekä kilpailuyhteiskunta), niin voidaan odottaa hetkeä, jolloin kaikki aika maksaa. Tiedättehän, kun menette lääkäriin tai jonnekin, niin maksatte aina siitä ajasta (yleensä ylihintaakin, mutta se ei ole lainkaan asian pointti). Soitatte jonnekin, maksatte jälleen ajasta. Joten kohta puoleen varmasti koittaa hetki, jolloin me saamme alkaa maksamaan siitä ajasta, jonka vietämme nukkuen, sillä nukkuva ihminen on turha taakka yhteiskunnalle (koska se ei tee työtä, mistä se vois maksaa sillä hetkellä veroa jne. jne.) tai ajasta perheemme parissa.. Mutta parisuhteesta ja siihen kuluvasta ajasta ei pitäisi kenenkään periä maksua, sillä joskus ne harvat yhteiset hetket tuottavat lisää veronmaksajia hyvinvointiyhteiskuntaamme..

Huoh.. Tätä mieltä en oikeasti ole, kärjistän vain kokemaani ja näkemääni. Mutta ehkä joidenkin ihmisten on syytäkin ottaa nämä asiat vakavasti, koska sillä voi olla positiivinen vaikutus lopputulokseen. Niin kauan kuin nukkuminen ei maksa mitään, niin kauan voi valvoa ,) Kauniita unia ja hyviä huomenia.

Oikeastihan elämä on varsinaista taiteilua jollain veitsenterällä. Ikinä ei tiedä, mikä on tulossa vastaan, kun menet pihalle. Eikä koskaan voi tietää, kenet hukkaa tai kenet löytää.

Ja mistäkö tämä on tullut mieleeni? Siitä, kun näin unta.. Unet ovat oikeasti jostain Saatanasta. Sitä miettii ja kääntää ja vääntää unia mielessään koko päivän, eikä siltikään löydä mitään tarkoitusta kimppuun hyökkäävälle karhulle tai tekstille, mitä näki lukevansa. Mutta palataas alkuperäiseen, vaikka koko ajan olen kertonut pelkkää asiaa. Näin unta, että sain kirjeen, ja siinä kuoressa oli kummallinen nimi minun oman nimen lisäksi. En ole eläessäni kuullutkaan sellaista nimeä, saati sitten tuntisin sen nimisen ihmisen. Toisekseen näin unta entisestä luokkakaverista, kuka sen kirjeenkin minulle oli lähettänyt.. Se vaan käveli vastaan, kun olin matkalla kauppaan. Sitä on sitten ihmetellyt, että mitähän sillekin kuuluu ja missähän hän asuu.. Vaan kaikki ihmiset on joskus tullut hukattua.. [En ala asiasta valittamaan, koska se oli aikoinaan tietoinen ratkaisu]

Aikakin menee aivan liian nopeaa, tai ainakin näin pitkään paikallaan ollessa se siltä tuntuu. Kotona oleminen on kyllä helppoa, mutta tulevaisuuden suunnittelu pitkän 'poissaolon' jälkeen on kamalan vaikeeta. Tuntuu kuin ei enää osaa edes laskea tavallisia laskuja (1+1=3) tai puhua vieraita kieliä tai.. Sitä vaan on unohtanut kaiken 'turhan', vaikka aina on tiedossa ollutkin, että opiskelua on pakko jatkaa, kun aika on valmis. Mikähän minusta tulee isona?

Sitä minä mietin seuraavaan asti..