IRC-Galleria

Oikeastihan elämä on varsinaista taiteilua jollain veitsenterällä. Ikinä ei tiedä, mikä on tulossa vastaan, kun menet pihalle. Eikä koskaan voi tietää, kenet hukkaa tai kenet löytää.

Ja mistäkö tämä on tullut mieleeni? Siitä, kun näin unta.. Unet ovat oikeasti jostain Saatanasta. Sitä miettii ja kääntää ja vääntää unia mielessään koko päivän, eikä siltikään löydä mitään tarkoitusta kimppuun hyökkäävälle karhulle tai tekstille, mitä näki lukevansa. Mutta palataas alkuperäiseen, vaikka koko ajan olen kertonut pelkkää asiaa. Näin unta, että sain kirjeen, ja siinä kuoressa oli kummallinen nimi minun oman nimen lisäksi. En ole eläessäni kuullutkaan sellaista nimeä, saati sitten tuntisin sen nimisen ihmisen. Toisekseen näin unta entisestä luokkakaverista, kuka sen kirjeenkin minulle oli lähettänyt.. Se vaan käveli vastaan, kun olin matkalla kauppaan. Sitä on sitten ihmetellyt, että mitähän sillekin kuuluu ja missähän hän asuu.. Vaan kaikki ihmiset on joskus tullut hukattua.. [En ala asiasta valittamaan, koska se oli aikoinaan tietoinen ratkaisu]

Aikakin menee aivan liian nopeaa, tai ainakin näin pitkään paikallaan ollessa se siltä tuntuu. Kotona oleminen on kyllä helppoa, mutta tulevaisuuden suunnittelu pitkän 'poissaolon' jälkeen on kamalan vaikeeta. Tuntuu kuin ei enää osaa edes laskea tavallisia laskuja (1+1=3) tai puhua vieraita kieliä tai.. Sitä vaan on unohtanut kaiken 'turhan', vaikka aina on tiedossa ollutkin, että opiskelua on pakko jatkaa, kun aika on valmis. Mikähän minusta tulee isona?

Sitä minä mietin seuraavaan asti..