IRC-Galleria

Tiskaaminen..

Ehkä paskin askare tätä nykyä. Kaikki saatanan ajatukset hyökkää päähän käymään sisäistä keskusteluaan. Väsymys, ärtymys, vitutus, ahistus, masennus.. Kaikki perkeleet samassa kupissa. Kukin huutaa taholtaan vikoja itsestään tai ympärillä olevista. Ja minähän liikun jo niin veitsen terällä, että alan kohta uskomaan omaa hulluuttani pääni sisällä. Väsynyt, rikki mennyt minä. Se kelju kaveri, parisängyn jakaja, kun oikea puoli on poissa.

Huutaa ja syyttelee, esittelee ajatuksiaan kaikkeen joutavaan, joka ei sille edes kuulu. Oma olo tukaloituu, en ole enää minä. Olen se, miksi sisäiset miljoonan desipelin äänet minut haluaa muovata. Se ei vastaa sitä, mikä näkyy peilissä, rakkaan silmissä, katseessa ja siinä, kuinka hän koskettaa minua (edes hetken).

Olen varmasti tällä hetkellä maailman paskin avopuoliso, äiti, ihminen. EN halua olla väsynyt, ärtynyt. Vastata huutoon huudolla, kiroilla, kun se ei ole sopivaa. Haluan olla se kiva, mukava, luokseen johdattava.. En se mitä olen ollut viimeiset kuukaudet. Mutta olen vaan niin vitun väsynyt..

Mieleeni muistui hetkellisesti eräs tarina filosofian tunnilta.

Tarinassa oli henkilöitä nuotion ympärillä näkemättä maailmaa, näkivät vain luolaan muodostuneet varjot, valot jne. Ja kuinka eräs heistä vapautti itsensä ja lähti katsomaan maailmaa. Palattuaan luolaan, mutt tappoivat hänet "vääräuskoisena valehtelijana", jota he eivät uskoneet..

Jotenkin tuon tarinan voisi nykypäivään tuoda niin, että jokainen ihminen tuijottaa teeveetään, tietokonettaan.. Sitten joku vapautuu koneiden "vallan alta" ja kertoo todellisesta maailmasta, uusista näkökulmista ja murhataan vääräoppisena..

Niin. Sellainen on pelottavaa, mutta se on nykypäivää. Jokainen voi itse ajatella tuota omassa pääkopassaan enemmän ja miettiä "ääripää esimerkkejä" jne. Ja jos joku tietää, mistä tuon oikean tarinan löytää tai kuinka se todella menee, niin voi hihkaista. Kaikkea ei voi muistaa sana tarkasti filosofian tunnilta, jolla on ollut noin 10 vuotta sitten...

Ei ole kivaa olla kipeenä.

Kuumeessa yksinkertaisesti ei mikn toimi. Motoriikkakin on ihan olematon ja käsien / jalkojen liikuttaminen vaikeutuu (kuten näppäimistön käyttö tai kännykällä tekstailu).

Puhumattakaan näistä kuumeen aiheuttamista kivoista aistiharhoista / unista, jotka eivät ole unia ollenkaan. Kaikki on liian todellista, vaikka todellisuudessa mitn ole olemassakaan. Mutta jos jokaisen kuumehoureeni tässä jaan niin menee kyll seuraavan vuosituhannen puolelle jo ja vieläkin tarinoita riittäisi.. On se jännä se.

Ja viel pitäs jaksaa sairastaa, ett joskus parantuiskin..

Sen lisäksi, että vihaan kevättä, en juurikaan nauti mistään nyt. Kaikki on vastenmielistä, pakollista tai muuten vaan puuduttavaa. Ja kun ajatus on jossain solmussa (piilossa mustassa laatikossa) niin ei se tunnekaan mukana ole.

Minuus jossakin leikkimässä piiloleikkejään. En ole ollut aikoihin itseni. En MINÄ, vaan joku keneksi muut minut muovasivat kun irrottivat juuriltaan. En voi silti heitä syyttää, olisivat he voineet tehdä työnsä vieläkin huonommin. Koko ajan oma suku ja perhe tuntuu kaukaisemmalta ja kaukaisemmalta. Kuin ei koskaan siellä jossain olisi ollutkaan. Vain kun en muista kunnolla!

Ensin olen äiti, koko päivän sekä joka päivä. Sitten olen avovaimo (jossa roolissa olen koko ajan huonontanut suoritustani). Koko ajan jokin vaatii jotain, mitä en tahtoisi antaa, vaan haluaisin löytää itseni. Heijastan itseäni pintoihin, jotta löytäisin edes jotain tuttua. Kasvot, tai hymyn. Jos edes ystävän..

Mutta se tästä kevätahistuksesta tällä kertaa. (vaikka sanottavaa olisikin niin kuulija tuskin olisi se oikea).

-zaca-

Kun vuoteesi vaihtuu
Tuonen virtaan,
ja suljet silmäsi
viimeistä kertaa..

Avaat ne uudelleen
porttien tuolla puolen,
missä sielusi on
saanut kultaiset siivet.

Saavuthan luokseni,
ajatuksin lämpimin.
Sujahda uniini,
jotta voimme hyvästellä.
Kerro matkastasi
lintujen laululla
kevät aamun sarasteessa,
kuvaa maailmasi
sateenkaaren sävyihin.

Kun vuoteesi on
vaihtunut Tuonen virtaan,
on läheistesi suru
noussut pintaan.

Kuohuvatko kosket
sielläkin puolen?
Saapuko kevät,
muuttavatko linnut?
Kuulotko meidät
kuiskailuna
tuulessa,
näetkö jalanjälkemme
lumihangilla.

Kun on vuoteesi
vaihtunut
Tuonen virtaan
ja sielusi ansainnut
kultaiset siivet,
kohoatko korkeuksiin
päälle myrskypilvien?
Itkevätkö pilvet
myös sinun
kyyneliäsi?

Enonin muistolle <3
12.02.2009
-zaca-

Ajatukseni pidän kasassa piikkilangalla,
Itku kurkussa korventaa.
Silmät sumeana huolesta.

Kuitenkin koitan hymyillä,
vaikka sanani satuttavat.

Tuskaa,
Surua.
Ikävää,
Lohduttomuutta.

Kuka on valmis kantamaan
maailman taakan,
kun itse tuntuu musertuvan
sen ikuisiin hampaisiin..

-zaca Surunmurhaama-

Pienillä sitten riittää udeltavaa.

Seuraavaan kysymykseen toivotaan vastausta:

"Miten tähdet pysyvät taivaalla ?"

(kyselee neiti 5v.)

..ja jo vituttaa.

Joulu tunkee väkisin sisään ikkunoista ja ovista. Mainostetaan kulutusjuhlaa ja väkipakolla pitää miettiä jotain ostettavaa. Ihmiset yrittävät olla kuukauden ajan epämiellyttävän ystävällisiä toisilleen ja huikkia perään "hyvää joulun odotusta" sitä tuskin tarkoittamatta.

Ehkä vituttaa se, ettei minuun ikinä iske joulunhenki. Yritän muistaa sukua/ystäviä itsetehdyillä korteilla (sellaisiin kuluttaa enemmän aikaa ja ajatusta kuin valmiskortteihin, siksi miellän ne "lahjoiksi") ja lähimmille ostaa jotain, mitä ne saattavat haluta. Tai jos kertovat, mitä haluavat ostan sen tai juuri siitä päin vastoin.

Ehkä vituttaa se, että lokakuusta asti on saanut vastata liki jokaisen uteluun siitä "mitä teette jouluna" "tuutteko tänne". Vaikka kuinka yrittää olla kohtelias ja sanoa, ettei todellakaan tiedetä, niin jotenkin tuntee loukkaavansa. Ja VAIKKA on yrittänyt tehdä niin, että joka toisen joulun viettää toisessa mummulassa, niin silti kun on sen toisen mummun vuoro, toinen loukkaantuu, kun emme mennytkään sinne.. Niin juuri. Itsekkäitä asioita haluamme jouluna. Ja täydellisyyttä, vaikkei sellasta ole olemassakaan, ei edes jouluna.

Ehkä vituttaa se, että lumi suli. Juuri joulukuun kynnyksellä tuli valtavasti lunta, eikä sitä enää näy missään. On vain likaista lunta tienvarsilla, kun aurauskoneet ovat sen siihen lykänneet (hylänneet). Eikä syksyn harmaus sovi joulukuuhun, ei näytä jouluvalot miltään, eikä sadesäässä sytytetä kynttilöitä..

Ehkä voisi joulun ruksia yli meidän kalenterista. Nukkuis vaan tästä eteenpäin aina tammikuun ensimmäiseen. Ei tarvisi tehdä joutavia asioita tai miellyttää ketään (tai loukata ketään, tarkoittamatta).

Vitutuksen syvänteessä...
-zaca

cmx <3

http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html


Suurimmat syntini:

Murehtiminen
Hengen velttous
Ylpeys

lisäksi:
Murehtiminen: 13
Hengen velttous: 12
Ylpeys: 10
Ahneus: 6
Tietämättömyys: 6
Vihamielisyys: 6
Huumorintajuttomuus: 5
Kateus: 5
Hekumallisuus: 4
Vatsan palvonta: 1
Välinpitämättömyys: 1


Suurimmat hyveeni:

Kohtuullisuus
Rakkaus
Jalo joutilaisuus

lisäksi:
Kohtuullisuus: 12
Rakkaus: 12
Jalo joutilaisuus: 8
Oikeudenmukaisuus: 8
Suhteellisuuden taju: 8
Urhoollisuus: 8
Viisaus: 8
Anteeksiantavaisuus: 7
Lojaalisuus: 7
Hiljainen tieto: 6
Pyhä huolettomuus: 5