IRC-Galleria

Tiskaaminen..

Ehkä paskin askare tätä nykyä. Kaikki saatanan ajatukset hyökkää päähän käymään sisäistä keskusteluaan. Väsymys, ärtymys, vitutus, ahistus, masennus.. Kaikki perkeleet samassa kupissa. Kukin huutaa taholtaan vikoja itsestään tai ympärillä olevista. Ja minähän liikun jo niin veitsen terällä, että alan kohta uskomaan omaa hulluuttani pääni sisällä. Väsynyt, rikki mennyt minä. Se kelju kaveri, parisängyn jakaja, kun oikea puoli on poissa.

Huutaa ja syyttelee, esittelee ajatuksiaan kaikkeen joutavaan, joka ei sille edes kuulu. Oma olo tukaloituu, en ole enää minä. Olen se, miksi sisäiset miljoonan desipelin äänet minut haluaa muovata. Se ei vastaa sitä, mikä näkyy peilissä, rakkaan silmissä, katseessa ja siinä, kuinka hän koskettaa minua (edes hetken).

Olen varmasti tällä hetkellä maailman paskin avopuoliso, äiti, ihminen. EN halua olla väsynyt, ärtynyt. Vastata huutoon huudolla, kiroilla, kun se ei ole sopivaa. Haluan olla se kiva, mukava, luokseen johdattava.. En se mitä olen ollut viimeiset kuukaudet. Mutta olen vaan niin vitun väsynyt..