IRC-Galleria

Onko kellään muulla ollut ongelmia tekstiviestiliikenteen kanssa ?! On aika turhauttavaa yrittää pitää yllä tekstarikulttuuria tiedonsiirron menetelmänä, kun viestit tulevat perille 1-6 tunnin viiveellä. Mutta aika viestin vastaanotossa on aina juurikin se, kun lähettäjä on sen omasta luuristaan laittanut matkaan. Onko siis oikeasti näillä suurilla teleoperaattoreilla joitakin suuria ongelmia, kun eivät pysty kuljettamaan yhtä pientä viesti toiseen huoneeseen reaaliajassa ?!

Ehkä olen oppinut liikaa keskustelemaan kirjallisesti, viestien muodossa. Mutta vähempikin vituttaisi, kun on juuri hankkinut itselleen tekstiviestikytkyliittymän, eikä kuitenkaan voi käydä kenenkään kanssa tekstiviestikeskusteluja..

Sieltä löytyy se minä, mikä elää paperista, kynästä ja luovasta hulluudesta..

http://www.ajatus.org/taiteilijat/zaca

Me olemme käyttötavaraa vain,
lainassa hetken ja
sitten vapautetaan.
Kukaan ei välitä siitä,
miltä kipu sisälläsi tuntuu.
Koska kenenkään ei tarvitse.

Yksinäisyyteen voit tilata
uuden ystävän palstoilta,
valehdella olevasi maailman ihanin,
vaikka sinussa ei olisi mitään ihailtavaa.

Suru ei kasvata enää,
sillä jokainen kieltäytyy
sitä tuntemasta.

Hetken käytössä,
ystävänä ja ihmisenä,
kunnes et voi enää täyttää tehtävääsi.
Sitten paikkasi korvaa
joku muu.
Ei parempi, eikä huonompi,
mutta kunhan siinä joku on,
ettei tarvi yksin olla enää.

-zaca-

Elikäs nyt voitte muistuttaa minua, jos olen unohtanut tänään jotain todella tärkeää!! On meinaan tänään ollut taas sellanen päivä, ett ois pitänyt jäädä ukon kainaloon vaan koisaamaan ja jättää muille kaikki muut askareet..

Ensin tippui floraveitsi lattialle, mystisesti kolmella voltilla kierien, vaikka olin sen siihen paketin päälle laittanut oikein turvallisen tuntuisesti nojaamaan. No mutta sain sitten pestä lattiaa florasta, ja vähän tuoliakin.. Ja sitten hammastahnat juoksivat karkuun hammasharjasta suoraan lattialle, mitä ei kyllä varmaan ikinä ole omalle kohdalle sattunut .(( Eli kohtalolla on jotain todellakin minua vastaan tänään..

Ja vielä pitäs kauppaan mennä, pitää varoa kaikkia sellaisia hyllyjä, joissa säilötään jotain särkyvää tai muuten vain herkkää elintarviketta (kananmuna-osasto kannattaa minun siis kiertää todella kaukaa)..

Älä tee mitä ei saa
tekemättömäksi,
ennen kuin mietit,
mitä et voi tehdä
sen tehtyäsi.

-Salamurhaajan oppipoika-

Sopii jotenkin tilanteeseen.

Paikka,
jonne kaipaan,
lienee olemassa
vain unissa
ja unelmissa.

On olemassa monia lajeja, jotka pystyvät omilla keinoillaan "tappamaan" ihmisen. Suurille petoeläimille se ei ole edes vaikeaa. Jopa pienet siimahännät, rotat siis, kantavat mukanaan tauteja, jotka voivat koitua ihmisen kohtaloksi. On siis ironista, että ihminen itse on päättänyt olevansa Luomakunnan kuningas.

Jos ajatellaan kaikkia niitä asioita ja virheitä, joita ihmiset ovat saaneet (kautta historian, tai vaikka viimeisen 50 vuoden aikana) aikaiseksi yleensä muiden eläinten tai luonnon kustannuksella, niin on suorastaan IHME, etteivät muut eläimet ole joko kuolleet myötähäpeästä sukupuuttoon tai sitten kuolleet nauruun. Jostain oudosta syystä tällä Luomakunnan kuninkaalla on suuri into ja kunnianhimo leikkiä viattomien eläinten avulla jumalaa. Toivottavasti nämä "viisaat tutkijat" kuolevat ensimmäisenä omien keksintöjensä aikaan saamiin "sivuvaikutuksiin".

Ja jo peruskoulun historian tunneilta asti minua on kaivertanut eräs suuri asia, mikä meille ihmisille on ollut hyvin tyypillistä. Teollisen vallankumouksen jälkeen jokainen uusi keksintö on aina syrjäyttänyt kokonaan edeltäjänsä. Miten nyt sitten suu pannaankaan, kun taivas itkee happosateita ja kalat kuolevat järviin hapenpuutteeseen(!!!). Minkä takia se "vaivalloisempi, ei-niin-tehokas, hidas ja ei-taloudellinen" tapa on aina pitänyt korvata jollain koneella? Jos ja kun tähän mennään niin muutaman sukupolven kuluttua lapset ja nuoret eivät osaa lukea kirjoja ollenkaan, koska eivät ole joutuneet tietokoneiden ääressä kääntämään sivuja.

Todella, onhan se totta, että teollisuuden aikaansaamat harppaukset eivät aina ole olleet läpeensä pahoja, eikä niillä varmastikaan olla ensisijaisesti ajateltu maapallon murhaamista. Mutta silti tähän on menty... Nyt sitten yritetään kovaa vauhtia etsiä keinoja, joilla kaiken maailman myrkkypäästöt yritetään pitää aisoissa. Eikä kukaan uskalla kääntää sen vertaa kurssia taakse päin, että apu löydettäisiin historiasta -edes jollain tavalla. Toki 1800-luvun työolosuhteet eivät tehtaissa olleet nautinnolliset, mutta kai sieltä jostain löytyisi edes "johtolanka" siihen, kuinka kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän. Olisi outoa, jos ei löytyisi.

Ja niiden viisaiden päättäjien, kaikkien maailmojen herrojen, pitäisi saada aikaiseksi sellainen laki (no jos ei laki, niin edes jonkinlainen ohjenuora), joka kieltää ihmisiltä uhanalaisteneläinten ENSISIJAISEN ravinnon käyttämisen omiin tarkoituksiinsa. Eli emme saisikaan tappaa kaikkia puita, tyhjentää meriä tai murhata jokaista olentoa, vaan uhanalaisteneläintensuojelun pitäisi kääntää kurssia vielä enemmän "ennaltaehkäiseväksi". Turvataan niiden lisääntyminen, kasvaminen "kasvualueilla" (kuten luonnonpuistoissa) ja suojellaan myös niille elintärkeää ravintoa. Näin voisi alkaa elpymään monien eläinten kanta, kun ihminen pysyisi poissa sieltä, minne hän ei enää kuulu.

Luomakunnan kuningas on muuttunut Luomakunnan narriksi, ja kuninkaan kruunu saatetaan asettaa muurahaisten päähän, sillä hehän todella omistavat maan.


Ps. Elkää liian vakavasti ottako, ihminenhän minäkin vain *wirn*

Kysymys (viisivuotiaan tyttäreni suusta):

"Mikä saa maapallon pyörimään?"

Nyt siis olen vastausta vailla. Mikä siis todella saa maapallon pyörimään.. En ikinä ole ajatellut asiaa saati ottanut siitä selvää. Tästä saadaankin tällainen hieman filosofinenkin pähkinä kaikille. Parhaimman vastauksen kerron sitten tiedonjanoiselle tyttärelleni .)

Kamalan kiireistä tämä elämä ollut (mukamas). Päivän aikana ehtii nää normaalijutut tekemään, kuten syömään, hoitaa mukulat ja silloin tällöin tiskata ja pestä pyykkiä, mutta nk. "suuret operaatiot" on jääneet aivan unholaan..

Eräs nurkka tuolla olkkarissa pursuaa meille ylimääräsestä tavarasta (en vaan ole vielä keksinyt oikeaa kanavaa niistä eroon pääsemiseen, kaikki on jollain tavalla hankalia, tai vaativat suunnittelua tai jotain..) Helpointa ois heittää vaan tavarat alas parvekkeelta ja katsoa kuinka meidän roina muuttuu aarteeksi haaskalinnuille. Ehkä sen teen siinä kohdalla kun väsyn kaivamaan sieltä jotain, mikä on kasan alle painunut ja unohtunut .( Toinen ja ehkä se paras keino olisi tietenkin antaa ne tutuille/ystäville/suvulle, ketkä niitä tarvivat, vaan aina kun joku käy niin unohtuu kaupata omaa ylimäärästään kellekään .( Siellä ois varmasti kuitenkin jokaiselle jotain, jos vaan muistaisi kertoa *pirun päätä tyhjentävä sosiaalinen mania*

Kirjoitusproggikset! Huoh! Ne ne vasta kesken onkin, ja koko ajan tulee uusia ideoita ja asiat vähän niin kuin kasaantuu pään sisään, eikä pääsekään ulos. Oispa aina mahdollisuus tai aikaa tarttua (tai paremminkin etsiä) kynä ja paperia heti, kun alkaa jokin hyvä alkupala tulemaan mieleen, mistä voisi jotain rakentaa sana sanalta. Nyt kun niin ei ole ollut on kännykän viestimuistissa aika monta "lupaavaa" alkua, mutta sitten kun pääsee kotiin ja saa kynän ja paperin hollille niin onkin niin tuhannen kiire näiden arkisten huolien kanssa, ettei saakaan enää purettua sitä .(

Ja sitten on muutama ihan tämmönen helppohoitoinen projekti, jos vaan ois aikaa.. Tilasin housuja kahdet kappaleet, jotka olikin mulle suuria. Pitäs sitten alkaa kaventeleen niitä jostain kohdalta, vaan: MINUN OMPELUKONEENI ON SEN TAVARAKASAN ALLA!! xD Kohtalon ivaa, ensin siis pitää päästä roinasta eroon, jotta voi ottaa uudet housut käyttöön, kuhan ne on ensin saanut kavennettua ompelukoneella, mikä on jossain uppeluksissa.. (Ja sitten viel pitäs ens kuun aikana uudelleen värjätä pää, värikin on oottanut tuolla jo, mutta ei sitä aikaa tunnu koskaan olevan sen vertaa)..

Että tervetuloa vaan meille: kaivelemaan tavaravuoria, jotta pääsen siitä eroon ja elämä kevenis ,)

...kuten ystävä ja yksinäisyys.