IRC-Galleria

Elyse

Elyse

Etsivä löytää.

Selaa blogimerkintöjä

Pottapää-PotterPerjantai 19.11.2010 22:34

Voitte varmaan itsekin arvata, että tämä merkintä sisältää spoilauksia, joten be ware.

Inhosin uusinta elokuvaa sanoinkuvaamattoman paljon. Viimeisestä kirjasta ei oltu edes yritetty löytää oikeaa tunnelmaa, ainoastaan joka elokuvassa vaihtuneiden ohjaajien jäljiltä jätetty rikkinäinen ja kylmä kokonaisuus. Komedia oli kaikkien kuuden aiemman osan jälkeen luonnotonta ja en ymmärrä miten nyt NÄIN pahan pohjanoteerauksen saivat aikaan Fredin ja Georgen reikä-vitsissä. En tarkoita edes huonoa suomennosta, vaan jännittyneen tunnelman katkaisu oli mielettömän vaisu. Okei, Harry Potter kopioituna ties kuinka moneksi ja puettuna ei omaan tyylinsä sopiviin vaatteisiin oli mielettömän hauska, mutta se ei estä minua sanomasta, etten olisi halunnut todellakaan nähdä Ratcliffen paljasta yläruumista.. johon palaan kohta uudestaan.

Pahin ongelma elokuvassa löytyykin teennäiseltä tuntuvassa hahmojen "aikuistumisessa". Hyvä on, suurin osa näyttelijöistä täytti 18 jo ennen aikojaan, mutta hei, korostettu sängenkasvu, ylilihaksikkaat vartalot? Hermionestakin oli jäljellä pelkkä varsi. Minusta elokuvasta oli unohdettu kokonaan hahmojen oikea ikä, vaikka he joutuvatkin tilanteeseen, jossa heidän pitäisi käyttäytyä, kuin aikuiset. Se ei silti muuta sitä, että hahmot ovat yhä 17-vuotiaita.

Tyhmin juttu oli se, että aiempien leffojen punainen lanka, Tylypahka jätettiin täysin sivuseikaksi, vaikka Harry, Ron ja Hermione keskustelevatkin siitä tärkeänä asiana lintsatessaan koulusta ja lähtiessään kodeistaan Rowlingin versiossa. Minulle se on jäänyt vahvasti mieleen. Miksi sivuuttaa jotain niin tärkeää?

Musiikki... Tsekataanpas säveltäjä. Jep, aivan niin kuin ajattelinkin. Kahden aiemman elokuvan säveltäjä oli saanut kenkää ja korvattu uudella. Koko elokuvan soundtrack oli pelkistettyä hiljaisuutta, jos asiaa voi näin kuvata. Monesti tunnelman kantava voima on nimen omaan musiikissa ja tässä tapauksessa se oli varmasti isossa osassa kaatamassa sitä. Hiljaisella musiikilla ilmeisesti yritettiin tähdätä realismiin, sekä koko elokuvan aikana läsnäolevaan ahdistukseen.

En tarkoita, eikö elokuvassa olisi ollut tunnelmaa, mutta tunnelma oli lähinnä pelkkää vaaraa. Eipä pahemmin muuta. Sitten tietysti iljetystä, pelästymistä, pahuuden pohtimista ja surua. Kuten aiemmin sanoin, huumori jäi (tai jätettiin?) hyvin lättänäksi, vaikka minä ainakin koin kirjaa lukiessani samanlaisia naurunpyrähdyksiä hymynkaareet pitkään kasvoillani, kuin aiemmissakin kirjoissa.

Eräs todella, todella tyhmä leikkaajan (tai ohjaajan) moka oli olla kuvaamatta esimerkiksi Lunan kasvoja koko elokuvan aikana. Jäin sitä hetkeä odottamaan, mutta niitä näytettiin korkeintaan kerran tai kaksi. Ja btw. Olin pettynyt Lunan isän näyttelijän roolisuoritukseen.

Yksi ohjaajan tulkinta, joka jäi myös kismittämään, oli kolmen velhoveljeksen tarinan kirjaimellinen kolmiulotteisuus. Olisin toivonut siihen jotain vanhahtavampaa ja ylipäätään koko leffasarjaa sopeutuvampaa tyylittelyä.

Niinsanotut vierailevat näyttelijät, joita olivat muun muassa Bill Nighy ja Jamie Campbell, lisäsivät hahmoista häiritseviä odotuksia ja jättivät lähinnä kysymyksiä riippumaan ilmaan. Minä olisin nauttinut uusista pienemmistä rooleista enemmän, mikäli niihin oltaisiin valittu vähemmän tunnettuja näyttelijöitä.

Yksiksin kohtaus, joka oli hämmentävän ärsyttävä, oli se, jossa Ron avaa löytämänsä hirnyrkin. Vastassa oleva "houkutus" kaatua omiin pelkoihinsa oli mielestäni huonosti toteutettu. Harryn ja Hermionen iho oli muokattu ärsyttävän tahallisesti hohdokkaaksi. Hermionella oli silmämeikkiä, siis paljon silmämeikkiä. Tiedän, että sen oltiin ajateltu olevan osa Ronin harhaa, mutta se oli silti todella ärsyttävää. Takaisin paljaisiin ylävartaloihin: Harry ja Hermione alastomina nuolemassa toisiaan? Menee erittäin huonon tulkinnan puolelle, ainakin minun mielestäni. Moneen on voitu Rowlingin kirjoja tulkita, mutta tuollaista teinikiihkoa, joka oli käännetty vieläpä aikuiseksi sellaiseksi en olisi halunnut nähdä. Realismi sopivissa määrin on ihan ok juttu, mutta tiettyihin asioihin ei minusta voi mennä. Ja Ginnyn mekon vetoketjun kiinniveto --- kyllä ohjaajan pitäisi tietää, että jokainen vähemmän viaton katsoja nuoli selän linjoja katseellaan. Urgh. Ehkä olen ylitsevuotavan siiveellinen näissä asioissa, mutta tuollaiset vievät viimeisetkin syiden rippeet katsoa näitä elokuvia. Ihmettelen tosissani, jos DVD:n kansiin ei paineta merkintää K-13.

Elokuvan lopetuksesta voin sanoa sen verran, että se oli juuri niin töksähtävä ja asioita hyvin ärsyttävällä tavalla auki jättävä, kuin odotinkin. Seitsemännen kirjan jakamista kahteen elokuvaan oltiin kuulemma harkittu jo neljännen leffan kohdalla ja voin heti sanoa, että jakaminen oli paha, PAHA virheliike. Elokuvaa oltiin pidennetty turhaan ahdistavilla ja hiljaisilla tunnelmilla. Tämä elokuva ei todellakaan noudattanut klassista juonikaarta, joka takaisi edes jotenkin katsojaa tyydyttävän lopetuksen. Minä olisin itse ihan tosissani jättänyt Dumbledoren haudanavuaskohtauksen vasta seuraavaan osaan ja korvannut sen edes jotenkin toivoa antavalla tunnelmalla. Toisekseen olisin korvannut tylsät hetket kirjan muiden hahmojen esittelemi

Että näinpä pienet kritiikit tästä uusimmasta elokuvasta. Oli pakko avata suuni, kun jäi niin paljon häiritsemään.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.