IRC-Galleria

VITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTUVITTU.



Minkä takia kaiken on aina pakko mennä päin helvettiä? Minkä takia minulla on pakko olla näin PASKAPASKAPASKA äiti? MIKSIMIKSIMIKSIMIKSI?

Puhuin juuri puhelimessa kyseisen henkilön kanssa. Selitin, että ellen saa kokea edes pientä onnistumista, edes sen puvun valmistumisen kautta, masennun oikeasti, ellen oikeasti jo ole. Ja saatoin mainita, että jos vielä samaan malliin jatkuu, niin aika moni ihminen olisi minun kohdallani varmaan jo tehnyt itsarin. Äiti nauroi minulle. En tunne ketään noin kylmää ihmistä, joka nauttii toisten elämien pilaamisesta näin. Vaikka olen dramaattinen ja joskus tieten tahtoen asetun marttyyrin asemaan, miten tällaista asiaa ei voi ottaa vakavasti, koska minä tarkoitin sitä?

Mietin tuossa lähinnä filosofisesti, että paranisiko asiat, jos vain katoaisin jonnekkin maailmalle, eikä kukaan enää kuulisi minusta koskaan.

Elämässäni on noin kaksi asiaa, jotka tekevät minusta joko onnellisen tai äärimmäisen onnettoman. Juuri nyt kaikki on täysin päin helvettiä. Cosplayhan on niistä se toinen. Ja toinen taas on sellainen asia, jonka koen ääneen sanottuna sellaiseksi kirosanaksi, etten aio nyt todeta sitä. Toiset taas nauttisivat siitä. Mutta voin kertoa sen, että tähän aika paskaan olotilaani vaikuttaa syvästi myös eilisen tapahtumat ja ajatukseni. En ole varma, kuinka kauan kestän tällaista enää.

Minulla ei ole mitään.

Paras ystäväni saattaa ollakin myös tämä blogi, kasa pikseleitä, koska en minä pystyisi kasvotusten kertomaan näistä asioista kellekään, koska vihaan itkemistä tuntemattomien seurassa. Vihaan sitä myös yksin ihan tarpeeksi.

Herpderp




Mutkunmutkun katoin, että sopiiko tukka mulle ja sitten innostuin vähän....

Animecon on tässä aiiivan nurkan takana. Pieni puku, silti tekemistä riittäisi ja äiti aaargh haluaisi pistää minut taloon töihin, jonne en muuta. >8DDDDDD Eikä ole majapaikka vieläkään tiedossa. Jos kaiken kanssa käy yhtä blergh kuin vaikuttaisi, niin en tule ollenkaan, koska Acon on aika meh muutenkin. Muita pieleen meneviä asioita A) musta kangas on hukassa B) silitysrauta on hukassa C) peruukki on hukassa D) motivaatio on hukassa.

Noh, koska tehtävälistoja en ole tässä pitkään aikaan tosissani harrastanut, koska kiire, niin voisihan sellaisen aloittaa vaikka tähän....


RYOGA HIBIKI
[ ]paita
[ ]housut
[ ]huivi
[ ]peruukki
[ ]kengät
[ ]reppu
[ ]varjo
[ ]kartta

AMÉLIE POULAIN
(suunnitelman B mukaan)
[ ]villatakki
[ ]pilkut hameeseen
[ ]toppi
[ ]kengät
[ ]hiukset

~Ky~yyyyllä minä tästä aktivoidun. Hinnnnn~~~


Tänään oli ihan kiva päivä. Kiva loppuu aikanaan, mutta oli silti.

Ja en siis tehnyt taas tänään oikein mitään, koska otan lunkisti. Minkähän takia elämäni oikein pitkästyttää näin paljon juuri nyt? :< Kun on kuuma, ei jaksa eikä viitsi tehdä oikein mitään, eikä ajatus ole terävä. Suihku ei auta kuin ehkä puleksi tunniksi. Huomenna yöksi mökille, josko sen jälkeen alkaisi kunnon puurtaminen. Herätys lienee aamulla ennen kello kymmentä, joten tästäpä hipsaisen tutimaan.

Ilmoituksenomaisesti: Kissa nimettiin Napoleoniksi aka Napsuksi.

Animeconin kanssa on nyt pieni onkelma. Nimittäin alunperin luotin siihen, että menisin Ane-uen kanssa telttailemaan leirintäalueelle, mutta nyt näyttäisi siltä, että jäänkin yksin..... Eli olisi aka muikeaa, jos joltain repeäisi Turusta yöpymispaikka tai hyvä idea ongelman ratkaisemiseen. Jos en pääse majoittumaan, en suoraan sanottuna tiedä, miten toimin. Kyyditys paikalle lienee jo perjantaina, eli joudun pakostakin yöpymään siellä........... Nyt menee kyllä sormi suuhun.

En saanut kutsua pääsykokeisiin Lahden amkiin, koska ennakotehtäväni hylättiin syystä nakki taikka makkara. Pitänee ottaa yhteyttä ja kysäistä syytä..... Jos syy on se, että paikalla ei oltu tajuttu avata korupakettiani, joka oli sellaisen jännän näköinen, nauran kippurassa lattialla. Tai ehken sittenkään.

Ja tällä kertaa tällä fiiliksellä eteen päin. Sain kuulla äsken, että meillä olisi asuntoesittely kello neljä ja olinkin sitten sopivasti levittänyt kaikki matkatavarat pitkin lattiaa. Näillä fiiliksillä eteen päin. Niin! Ja sitten raanasta ei yhtäkkiä tulekaan enää vettä. Yippee. Lyön vetoa, että nyt on vesimaksu maksamatta ja kohta otetaan sähkötkin pois, kun puhelimissakin oli samaa. :l Dislike.

Milloinkohan sieltä asuntovälityksestä kuuluisi ottaa yhteyttä, kun lähetin puolitoista viikkoa sitten toimistoon hakulomakkeen täytettynä?

Nyt sitten vuosi Traconin jälkeen pidettiin vihdoin se nettikisa, johon menin osallistumaan. 8DDD

Repeilen täällä itsekseni ihan liikaa.

It's Captain btw.

Hoi kaikki,

Palailin tuossa sunnutai-iltana takaisin kotiin Lempäälään Ithaalista. Tässä muutama napsaamani kuva (huom., jättäkää kritiikkinne, koska vaikka yritän ottaa kelvollisia kuvia, tiedostan itsekin, etten tiedä mistään mitään.) Paikkoja, joissa muun muassa pyörähdimme olivat Pisa, Firenze, Pereta, Grosseto, Roma ja Siena. Että ihan kivasti nähtiin kaikenlaisia tärkeitä kaupunkeja.






Kuuma oli ja mukaan tarttui kaikkea mukavaa pikku sälää, kuten Keskiajan muodista kertova paksu kirja, sateenvarjo, diivakengät ja oikein kivaprinttinen punainen huivi (sellainen musta, melko graafinen. On siinä sellaiset kivat pienet tupsutkin.) Kaikista kivoin on kyllä tuo kirja. Siitä tulen nauttimaan ja hyötymään aivan takuulla.

Mitäs muuta tässä? Olen laiskotellut ennen lomaa ja päivän loman jälkeen, sen jälkeen alkoi cossiaherrus. Ja tajusin vasta äsken, että Aconiin onkin reilu viikko, eikä kolme päivää. >8DDDD

Niin! Ja sitten on sellainenkin uusi juttu kuin kissa. Meillä ei ole koskaan ennen ollut kissaa. Äiti hankki sellaisen ylläriksi ja paljasti sen, kun palasimme Italiasta. Kuva voisi olla tähän paikkaan kohdallaan. :3



Vaikken varsinaisesti ole kissa-, vaan koiraihminen, onhan tuo kieltämättä suloinen otus. Se on ihan pentu vielä, nimeä ei olla keksitty, vaikka äiti siitä kovasti Harmin haluaisikin. Itse kannatan kovasti, kovasti joatain historiallista ja fiktiivistä taistelusankaria nimeksi, mutta kun en vielä ole keksinyt sellaista sopivaa. Kovin on vilkas, sitä on vahdittava joka sekuntti, koska joka väliin olisi menossa kiellettyyn paikkaan ja tekemään tihutöitä. Ei ole arka tai mitään, vaan oikein utelias ja rakastaa nukkua sellaisessa tiukassa nyytissä rintaa vasten.

Animeconiin on näemmä riittävästi aikaa, joten tuonne olen kuin olenkin tulossa Ryoga Hibikinä. Ranma ½ oli aikoinaan toinen manga, mitä olen koskaan lukenut ja pysynyt sen jälkeen yhtenä kestosuosikeista, sillä huumori ei koskaan tunnu laimentuvan ja olen aina pitänyt Rumikon yksityiskohtaisesta piirrostyylistä. Toisen cossin piti olla ylläri, mutta pikkuhiljaa tajusin, että eihän minua kukaan tunnista/tajua cossaajaksi, ellen kerro teille itse.



Hiukan ulkona kimaltelevasta laatikosta, mutta oli vain sellainen fiilis, että joku pikkupuku olisi kiva ja tähän löytyy kotoa piilarit ja hiuksetkin omasta takaa. Sen lisäksi ihan ranskan kielen sujuvat taidotkin. _b


Jospa tällä kertaa saisin pukuni valmiiksi, kun aikatauluissakin olin noin positiivisesti erehtynyt.