IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Elottomasta elolliseen? No melkein.Tiistai 09.02.2010 12:08

Kävin tänään läpi abiogeneesijuttuja, ja huomasin että minulta on mennyt eräs tärkeä tapahtuma vuonna 2004 kokonaan ohi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Los_Alamosin_esisolu
http://www.sciencemag.org/cgi/content/summary/303/5660/963
PDF: http://people.reed.edu/~mab/publications/papers/rasmussen%20Sci%2013Feb04.pdf

Onhan tuossa synteettisessä elämässä menty jo aika pitkälle.

Shoggoth - The hell gooKeskiviikko 03.02.2010 15:48

Mielenkiintoisin blogi mitä voi olla. No ainakin jos olet hullu mikrobiologi :)

Aloitan kuvaamalla edellistä vastaavaa projektia niin saatte ideaa siitä mikä tämä nykyinen on.
Edellinen projekti oli nimeltään Kweeksel.
Kweeksel oli maitopisaroita leivän päällä, kunnes alkoi elää omaa elämäänsä. Kasvusto siirrettiin purkkiin, jossa sitä ruokittiin kasvumediumilla (jota käytetään ravintona mikrobiologian laitosten bakteerikasvustoille http://en.wikipedia.org/wiki/Growth_medium), sokerilla, syljellä, verellä ja muilla... eritteillä. Kweeksel eli 156 päivää jonka aikana se sairastutti ylläpitäjänsä kaksi kertaa. 156 päivän kasvun jälkeen se dumpattiin jokeen.
Ennen dumppausta se oli onnistunut tappamaan muutaman kasvin ja (ainakin) kolme lintua. Sen lisäksi se liikutti sen päälle tiputetun kolikon purkin toiseen reunaan yhdessä päivässä. Samaa liikuttamistemppua yritettiin kanan luulla, mutta liikkumisen sijaan kanan luu oli kahden päivän jälkeen hävinnyt. En halua edes tietää mitä se aiheutti joen ekosysteemille kun se sinne lopulta dumpattiin, tai onko se edelleen elossa. Ja jos on... God help us all. Tässä Kweekselin historiaa lyhyesti: http://hellgoo.blogspot.com/2009/12/day-3-begin-of-blog.html

Nyt tämä uusi projekti on suunnilleen samoilla lähtökohdilla. Se sain nimekseen Shoggoth The Hell Goo.
Shoggoth the hell goo on... orgaaninen elämänmuoto. Kasvusto. Shoggoth sai alkunsa viime joulukuun alussa. http://hellgoo.blogspot.com/2009/12/day-3-summary-of-current-ideas.html
http://hellgoo.blogspot.com/2009/12/day-4-already-something-unexpected.html

Sitä on ruokittu mitä erilaisimmilla ainesosilla (Day 55 update - Shoggoth currently has; Oranges, Lemon, Apple, Banana, Bread, Blood, Spit, Sodium-Azide, C10, Milk, Yoghurt, Cthun, Water, Urine, Fish oil, Musquitos, Spiders, Snail, Crickets, Whipped Cream, Jazz music, Cum, Copper coin, Regular and grinded sugar, Ashes, Soil, Some random flower, Snot, Vitamin C pills, Some ADD medicine pill, Cat puke, Gelatin, Christmas cake, Cookie, Tomato juice, Liquid butter, A squeezed garlic feeding supplementary pill and Calcium pills).
Tänään Soggoth on ollut elossa 58 päivää, ja ensimmäistä kertaa se onnistui sairastuttamaan ylläpitäjänsä. http://hellgoo.blogspot.com/2010/02/day-58-ohshitinearlyforgottoupdatejpg.html

Blogin idea on seurata Shoggothia, tehdä sillä kokeita, ja ruokkia sitä (ellei se tapa ruokkijaansa). Kyseinen elämänmuoto/ mikroluokan ekosysteemi tekee asioita joita ei ensin uskoisi. Suosittelen kaikille :)

Tässä osoite ko. blogille: http://hellgoo.blogspot.com/

Suomen oikeuslaitos oikeudenmukainen?Keskiviikko 03.02.2010 13:49

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1904269

Hommahan menee minusta niin että kun kyseessä on poliisi, tuomion tulisi olla kovempi kun normaali siviilihenkilöllä. Ainakin armeijassa periaate on tämä. Syy on yksinkertaisesti siinä että poliisi toimii tällaisessa tapauksessa rikollisena, vaikka hänen pitäisi toimia rikoksen ehkäisijänä.

Poliisin karkea määritelmä:
"Poliisi on valtiovallan organisaatio, joka turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, ennaltaehkäisee rikoksia sekä selvittää näitä ja saattaa nämä syyteharkintaan." -Wikipedia

Itä-Suomen hovioikeus nyt on mitä on, ja sitä on kritisoitu jatkuvasti lievistä raiskaustuomioista. Mutta nyt tuntuu siltä että Helsingin käräjäoikeus teki uuden ennätyksen. Tapauksesta on muun todistusaineiston lisäksi selkeä valokuvatodistusaineisto. Tapaus on enemmän kun selvä, ja poliisi selviää kahden vuoden ehdollisella !?

Tämä tapaus yksistään lyö suomen oikeuslaitokselle vitsin leiman, mutta kun ottaa huomioon aiemmat tapaukset niin alkaa leimaamispinta-ala jo vähitellen loppua.

Hitler oli kreationisti?Keskiviikko 03.02.2010 12:53

Kävi ilmi kohdasta 3:20 eteenpäin seuraavalla videolla:
http://www.youtube.com/watch?v=Dm277H3ot6Y

En ole tiennytkään että Hitler oli kreationisti. Olisi pitänyt lukea Mein Kamph.

The fox remains always a fox, the goose remains a goose, and the tiger will retain the character of a tiger. - Adolf Hitler, Mein Kampf, vol. i, ch. xi

For it was by the Will of God that men were made of a certain bodily shape, were given their natures and their faculties. - Adolf Hitler, Mein Kampf, vol. ii, ch. x

one may call it an iron law of Nature – which compels the various species to keep within the definite limits of their own life-forms when propagating and multiplying their kind. -Adolf Hitler, Mein Kampf, vol i, ch. xi

Hydrothremal vents the source of life?Keskiviikko 03.02.2010 11:40

http://www.sciencedaily.com/releases/2010/02/100202101245.htm

Tuo on kyllä niin mielenkiintoinen juttu että taidan etsiä ko. lehden käsiini tänään biologian tai kemian laitoksen kirjastosta. Biokemiallisesti ja termodynaamisesti tarkasteltuna tuo juttu käy täysin järkeen. Vähän liiankin hyvin. Pistää miettimään että miksi tätä ei ole tutkittu enemmän.

"Modern living cells have inherited the same size of proton gradient, and, crucially, the same orientation -- positive outside and negative inside -- as the inorganic vesicles from which they arose"
Kohtalaisen tärkeä pointti. Tosin tämä ilmiö voidaan selittää muullakin tavalla, mutta jos Occamin partaveitsi otetaan kehiin, niin tämä on se yksinkertaisin selitys. Tutkimisen arvoinen hypoteesi.

Taustatietoa artikkeliin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Chemiosmosis
http://ats.doit.wisc.edu/Biology/cb/ch/t1.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Hydrothermal_vent
http://en.wikipedia.org/wiki/Electrochemical_gradient

Helvetistä ja takaisin IIITiistai 02.02.2010 12:03

Olin ulkona ja edessäni oli joku rakennuksen tapainen, jonka muotoa ei ihmisen termein kykene kuvailemaan. Olin juuri tullut sieltä, paikasta jota pitäisi kai kutsua helvetiksi, tai sen esikartanoksi. Ilma väreili ympärilläni, kaikessä oli joku ruskean kellertävä sävy. Vähän samanlainen kun millaisen aurinko tekee kesässä laskiessaan, kun varjot on pitkiä.

Ympärillä olevat rakennukset ja seinämät vaihtoivat hieman paikkaa ja olemustaan väreilyn mukana. Olin jo tottunut siihen, samoin siihen että hahmoja liikkui ympärilläni, ilmestyi ja hävisi. Samoin siihen että joskus tunsin hahmosta pelkän läsnäolon, joskus näin sen vieressäni kokonaan, ja joskus pelkän silhuetin. Näin kun eräs uusi tuttavani tuli kohti ja kysyi oloani.

Sanoin olevani ihan ok, tarvitsin vaan vähän pääni selkiytystä. Hän sanoi että tiesi mitä tarkoitan. Siinä sitten tutustuimme toisiimme ja istuimme jonkunlaisella hiekkapenkereen tapaisella. Rakennus mureni takanamme ja seuraavassa hetkessä se oli niin kun mitään ei olisi tapahtunut. Se ei tuntunut enää edes oudolta, vaan aivan normaalilta. Kerroimme siinä elämäntarinaamme toisillemme lämpimän ilman väreillessä ympärillämme samalla kun hiekka liikkui tuulessa, jota emme kuitenkaan tuntenut. Välillä toisen puheesta ei kuullut juuri mitään, välillä se kuului tulevan jostain todella kaukaa, ja välillä vierestä. Kaikki tämä muuttui ilman väreilyn mukana.

Tämä paikka oli todella outo. Toisaalta se sai pään huutamaan tuskasta ja sisuskalut vääntymään, mutta toisaalta se oli erittäin rauhoittava. Tunteet sekoittuivat toisiinsa niin että useampaa tunnetta pystyi tuntemaan yhtä aikaa. Aika ja paikka itsessään menetti merkityksensä. Niitä ei ollut, silti pystyimme keskustelemaan toisillemme normaalisti kun vaan olimme toisiamme riittävän lähellä. Silloin olimme tavallaan molemmat samassa vaikutuspiirissä.

Helvetistä ja takaisin IITiistai 02.02.2010 11:51

Olin juuri tullut ulkoa (katso edellinen merkintä niin ymmärrät), kun vastaan juoksi nainen hädissään. Hän tunsi että hänen siskollaan oli asiat huonosti. Porukka oli lähdössä tarkistamaan tilannetta, ja minut haluttiin mukaan.

Minun käskettiin keskittyä tähän naiseen poistuessamme ovesta. Tällöin minä (siis sieluni joka nyt enää olin) tavallaan lukittuisi häneen, ja liikkuisin hänen mukanaan mihin ikinä hän pomppaakin. Astuin ovesta ja tunsin oudon repivän puristuksen tunteen yhdistettynä tukehtumisen tunteeseen. Vähän kun G-voimat olisivat puristaneet minut kasaan.

Olin keskellä tulitaistelua ja lamaannuin. Luodit sinkoilivat ympärilläni ja lävitseni. Silti kaikki ampujat katsoivat ohitseni kun minua ei olisi edes ollut siellä. Kuulin jostain kaikuvan huudon: "Väärä paikka! Keskity!" Suljin silmäni ja keskityin ajattelemaan taas naista jonka perässä olin tullut. Minut repäistiin liikkeelle, ja sinkouduin lähes valon-nopeudella seinien läpi eteenpäin, ja tuntui kun osa minusta olisi jäänyt taakse. Tulin johonkin teollisuushallin tai tyhjän varaston näköiseen harmaaseen betonihuoneeseen jossa oli vaan pari tuolia ja loisteputket katossa. Myös muut olivat tällä kertaa paikalla. Edessä joku italialaisen näköinen mies ajoi partaansa peilin edessä, kun hänen takanaan noin kymmenen metrin päässä oli sidottuna nuori nainen jolle joku mies huusi samalla kun repi hiuksista. Lähdimme liikkeelle. Kaikki yrittivät parhaansa vaikuttaakseen näihin ihmisiin, mutta kykenemättä aiheuttamaan reaktiota. Menin partaa ajavan miehen viereen ja keskityin minkä kykenin ja huusin.

Silloin näin jotain ilmestyvän peiliin. Vihreänä hehkuvat silmät jossain oudossa päässä joka näytti lähinnä puoliksi mädäntyneeltä. Säikähdin ihan helvetisti ja astuin taaksepäin. Mieleni laski että sen olisi pitänyt olla peilikuvani. Katsoin käsiäni, ne olivat normaalit. Kasvonikin tuntui normaalilta, kaverini näytti normaalilta. Palasin peilin luo partaa ajavan miehen viereen, enkä nähnyt peilikuvaani. Mies oli niin kun mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei ollut nähnyt mitään. En edelleenkään ymmärrä mitä tapahtui.

Kukaan ei saanut mitään tapahtumaan, ja kaikki - varsinkin nainen jonka mukana tulimme - oli hädissään. Tuoliin sidottu nainen oli hänen siskonsa. Jouduimme palaamaan takaisin, en tiedä miksi.
Kun palasimme, ihmiset juoksivat kertomaan muille näkemästään. He puhuivat toisilleen aivan kun tietäsivät mitä tehdä seuraavaksi. Itse menin sivummalle. Minulla oli huono olo. Niin fyysisesti kun henkisestikin. Kaikki tämä tapahtunut alkoi vähitellen vaikuttaa psyykeeni, mikäli minulla sellaista edes oli. Kai se sitten vaikutti sieluuni. Ympäristö ja paikan sielu, se tunnelma joka paikassa oli, alkoi vähitellen vaikuttamaan minuun.

Helvetistä ja takaisin ITiistai 02.02.2010 10:52

Näin viime yönä yhden elämäni hienoimmista unista. No ainakin efektien puolesta.

Olin kävelemässä kavereiden kanssa nurmikolla ja muisteltiin juuri keskuudestamme poistunutta kaveriamme. Kävelin varjossa yhden näyteikkunan ohi, kun näin ikkunassa sinihohtoisen kuvajaisen. Se oli kyseinen hiljattain kuollut kaverini, tai joku hänen eteerinen heijastus. Sitten hän näkyi hetken selvempänä ja huusi jotain minulle, aivan kun varoittaen. Lähden hämmentyneenä kävelemään oudon tunteen kanssa, kun jäin sitten auton alle.

Kuolin välittömästi.

Seurasi putoamisen tunne yhdistettynä outoon repivään alipainetuntemukseen. Vatsassani pyöri. Heräsin metallisesta kellarista joka hehkui punaisena. Kellarista lähti metalliset portaat ylöspäin. Kaverini jonka äsken näin tuli vastaan ja kehotti seuraamaan häntä portaita ylös. Lähdin menemään. Matkalla portaissa näin masentuneen näköisen miehen, jolla oli enkelin siivet selässä. Menimme muutaman kerroksen ylöspäin ja sitten poistuimme ovesta. Tulin huoneeseen. Tämä huone oli normaali ilman punahehkua. Huoneessa oli muutamia tuttuja kasvoja. Mm. ukkini. Kaikki kuolleita.
Juttelimme hetken jonka jälkeen menimme viereiseen huoneeseen. Huoneen yksi seinistä oli lasinen, ja lasisen seinän keskellä oli ovi. Ulkopuolella oleva maisema liikkui oudosti. Hahmot siellä kävelivät vaihtelevalla nopeudella, aivan kun aika nopeutuisi ja hidastuisi hetkellisesti tietyissä kohdissa. Samoin heidän läpinäkyvyytensä muuttui samoin kun revontulet liikkuu ja niiden valoisuus voimistuu ja heikentyy.

Minulle selitettiin että tuossa on ovi väliulottuvuuteen. Se on todellisen maailman ja henkimaailman rajapinta. Se maailma jossa aaveet liikkuu. Voisimme mennä sinne, mutta tarvitsimme mukaan rannekkeen jolla pääsisimme ovesta takaisin sisään. Ilman ranneketta, sen lisäksi ettemme pääsisi takaisin sisään, emme myöskään pysyisi tässä välitilassa, vaan katoaisimme kadotukseen. Voidiin. "Kadotuksella tarkoitetaan yleensä helvettiä, mutta myös täydellistä katoamista tai joutumista vaeltamaan maailmassa tai tyhjyydessä (iäti)" -Wikipedia

Sen lisäksi pystyisimme liikkumaan koko planeetan pinnassa siten että kun astumme ovesta, voimme halutessamme teleportata itsemme haluamaamme paikkaan. Tässä paikassa ihmiset eivät näkisi meitä, emme pystyisi vaikuttamaan mihinkään, paitsi... Jos saamme itseemme tarpeeksi energiaa, voimme voimistua niin että näymme hetken elävien puolella, ja voimme jopa vaikuttaa fyysisesti siihen ulottuvuuteen. Sen kaverini oli tehnyt, kun yritti varoittaa minua.

Sain rannekkeen ja astuin kavereideni kanssa ulos. Siellä tuuli ja tuntui kun olisi kävellyt jossain energiakentässä. "Ilma" itsessään joka oli siellä, tuntui liikkuvan lävitseni kun neste. Se tuntui aluksi pahalta, ja tuntui kun en olisi pystynyt hengittämään. Tosin sitten tajusin etten edes hengitä. Hengityksen tarpeen tunne oli vaan jäänne elämästäni. Ilma väreili aivan samoin kun kuuma ilma asfaltin pinnassa horisontissa. Kun menin kauemmas lasista, "rakennus" josta poistuin tuntui vaihtavan aikakautta jossa se oli. Se oli välillä ränsistyneempi ja välillä täysin tuhoutunut ja välillä ehjä. Samoin käyttäytyi kaikki muu ympärilläni. Kaikki ympärilläni tuntui käyttäytyvän kun lippu joka lepattaa ulottuvuuksien ja ajan tuulessa. Ymmärsin miksi minut tuotiin tänne vaan kävelemään ensin. Mielellä on tietty käsitys ajasta ja paikasta, ja tässä kaikki ne säännöt rikkoutui. Ensin nämä kaikki tuntemukset jä näyt aiheutti henkistä pahaa oloa. Tähän täytyi totuttautua. Lopulta minun totuttautumisretkeni alkoi olla päätöksessä ja palasimme takaisin sisälle.

Tämän jälkeen teimme reissuja ympäri palloa. Pari pelastusretkeä ym. mutta ne on jo toisia tarinoita, jotka ehkä laitan myös tänne. Vähitellen minulle selvisi mikä outo rakennelma se oli johon jouduimme aina palaamaan. Ja mitä ne ovet olivat sen korkean punahehkuisen rapputornin reunoilla. Olin kuolemani jälkeen herännyt helvetin nurkkauksessa. Ja sekin enkelisiipinen kaveri joka tuli vastaan rappusissa oli juuri se. Enkeli.

Langennut enkeli.

Uni tuntui erehdyttävän todelliselta. Kaikki tuntemukset ja näyt niin todelliselta että voisin luulla oikeasti käyneeni jossain. Sekin on myös outoa että muistan kaiken. Ja sitä muistettavaa on usealta, ehkä jopa usealta kymmeneltä tunnilta. Kiehtova maailma, toivottavasti menen taas käymään siellä ensi yönä.

EDIT:
Kirjoitin reissusta myös kakkos ja kolmososan. Löytyvät seuraavina merkintöinä.

RuokaLauantai 30.01.2010 14:22

http://jussiriekki.blogspot.com/2009/11/mika-on-ihmiselle-luonnollinen.html

Löysin ko. linkin guaran blogista ja tuli niin paljon kommentoitavaa että avaudun tähän.

Linkin videosta.
Todella hyvä pätkä kokonaisuutena, mutta joissain kohti meni vikaan. Tiedemiehet ja lääkärit yrittää jatkuvasti selittää samaa kun tuo video, mutta jostain syystä mäkkärin mainokset menee paremmin perille.

Toisaalta taas tämäkin pätkä on tod. näk. amerikkalaisen tekemä ja amerikkalaisille suunnattu. Siellä raha hallitsee huomattavasti rautaisemmalla otteella kun täällä. Ja sitä kautta siellä on arvotkin menneet jo rahan suuntaan. Tässä maassa terveydenhoitohenkilökunta on vielä sitä mitä nimikin sanoo.

Sen lisäksi on yksi ongelma josta ei ole paljoa puhuttu. Aina puhutaan lääkefirmoista pahana, vaikka asia ei ole aivan näin yksiselitteinen. Toki lääkefirmat keskittyy siihen miten korjata asia kun vahinko on jo tapahtunut. Mutta syystä. Liikalihavuus on joillakin alueilla niin pahana että ilman statiineja sairaalat olisi täynnä kuolevia liikalihavia. No... joku voisi sanoa että saisivat kuolla pois, mutta yritetään nyt vielä olla inhimillisiä.

Tässä vaiheessa joku sanoo että miksi ei keskitytä ongelman ehkäisyyn. No siitä ne lääkärit yrittää puhua ihmisille. Liikuntaa ja ruokavaliota painotetaan, mutta taas tulee eteen ne mäkkärin mainokset. Tai sitten jotain lähes yhtä pahaa... Nimittäin luontaistuotteet.

Siellä myös laitetaan aineita ruoasta purkkiin. Vitamiinit, kivennäisaineet, hiilihydraatit, aminohapot, beta-karotiinit, CLA:t EPA:t, omega-3:t ja lukemattomat muut eri aineet. Kaikki on laitettu purkkiin ja vieläpä eri purkkiin. Jopa kivennäisaineet löytyy eri purkista. Myydään erikseen rautaa ja magnesiumia, kun molempia löytyisi ruoasta aivan hyvin. Sen sijaan että ihmiset käy mäkkärillä niin nyt kaappi on täynnä erilaista purkkia ja ihmiset syö hirvittävän määrän tabletteja. Mutta uskokaa tai älkää, sekään ei ole se luonnollinen vaihtoehto luontokappaleelle nimeltä ihminen.

Esim. EPA, DHA, ALA, muut terveelliset rasvahapot, aminohapot, B-vitamiinit, D-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini ja lähes kaikki kivennäisaineet voisi laittaa pakettiin nimeltä lohi. Uskomatonta eikö?
Löytyy myös muissa luonnon suomissa paketeissa nimeltä pellavaöljy, soija, saksanpähkinä ym. Ja näissä luonnon suomissa paketeissa on bonus. Ne on käsittelemättömässä luonnollisessa muodossa, helpoti imeytyviä, ja vieläpä optimoidussa suhteessa! Wau!

Linkin blogista.
Siinä mietittiin miten eläinrasva on voinut pitää eskimot kunnossa, vaikka "nykyravitsemustiedon" mukaan sen olisi pitänyt räjäyttää verisuonet. No ei aivan. Mistä nämä "ravitsemustiedot" on peräisin? Muotidieeteistä, luontaistuotteiden mainoksista (ja niiden ostamista "tutkimuksista") terveysintoilijoilta ym. jotka juoksevät säännöllisesti ostamassa purkkia luontaistuotekaupoista siinä välissä kun pilatestunnilta ehtivät. (eikä pidä unohtaa Adidaksen uusimpia superteknisiä tennareita ja teknistä alusasia. Ilman niitä ei liikkuminen ole optimoitua!). Atkinsin dieetti oli kova juttu kunnes pari ihmistä kuoli siihen. Sitten tuli hiilaridieetit ja nyt alkaa ilmestyä diabetespotilaita. Kummallista. No itseasiassa ei. Jälleen kerran siinä on yritetty keksiä oikotie onneen. Sellaista kun ei vaan ole. Lääkärit joutuu nykyään selittäämään että ihminen tarvitsee rasvaa, ja täysin rasvaton dieetti on haitaksi.

Joten... Kuten tuo video ja blogi yritti sanoa. Olemme osa luontoa, meidän tulisi syödä luonnollisesti, ja luonnosta, luonnollista luonnon tarjoamaa ruokaa. Huomaatteko mikä sana toistuu?

Herkullisia hetkiä.