IRC-Galleria

Kun mä olin pieni mun isovellu vei mut aina pienelle purolle kalaan ja kuunteli mun lapsellisii juttui ja iloitsi mun kanssa pienista ahvenista ja särjistä. Kun mä en nähnyt sitä ,kun se asuu 500km päässä musta, mulla oli ikävä. Nyt sillä on omat lapset eikä se tietysti mitenkään ehdi olla mun kanssa sillä tavalla,mutta silti mulla on ikävä. Nytkin kun kirjoitan tätä vedet nousee silmiin.

Kun se sai noidan nuolen selkäänsä eikä pystynyt liikuttaa ala raajoja oltiin aika varmoja,että se ei enää kävele olin sairaalassa ja yriti olla vahva ja pitää itkua. Sitä ei ymmärrä miten kamalalta näyttää kun käytännössä kaksimetrinen toistasataa kiloa painava mies yrittää nousta ,mutta jalat ei oikeasti toimi.

Kerran se ajoi kotoaan meille moottoripyörällä ja olin ainoa ,joka oli kotona. Aloin tekeen meille jotain hyvää ruokaa. Se tuli mun luo ja pyys saada halin pikkuliskolta ja kun mä pääsin sen syliin niin en olis halunnut päästää irti...

Italian reissussa teatterin kanssa viimeisenä iltan istuimme nuorisohotellin läheisessä bubissa ja nainen siellä ennusti korteista minulle. OIkeastaan ainut asia mikä jäi mieleen oli viimeinen kortti ,joka kertoi ,ett minulle elämässä tärkeintä on mun vanhin veli. Mä en ollut ikinä ajatellut sitä niin ,mutta kun se sanottiin ääneen aloin itkee. Oli pakko laittaa viesti veljelle pohjoiseen.

Tänään äiti otti tän puheeks ja puhu meidän kalareissuista. Vedet alko valuu silmistä.

Johtopäätös: Se on mun isä hahmo.

Ylöshän sitä pääsi.Tos vasta puolen päivän jälkeen tosin=). Pitää sitä univelat joskus pois nukkuu. Oli kyllä vaikee keksii hyvä syy nousta ylös. Tilanne on sama joka viikonloppu. Sit muistin et mun "laaja" orkidea kokoelma on kastelematta ja nousin suihkuun ja syömään.
Suihkuun mennessä jäin alastomana koko vartalo peilin eteen seisoon ja katseleen itseäni.
Mietin,että olenkohan itserakas tai jotain kun en löydä asioita joita inhoaisin. Kun sitten kuitenkaan yksikään niin sanottu ensimmäisen sarjan mies eikä edes poika ole musta kiinnostunut. Toisaalta tapailenhan mä useita ihmisii ,mut ei se tunnu siltä. Yritän tutustuu uusiin ihmisiin ,mut varon tällästa sydän ystävä käsitettä. Se ei vaan sovi mulle. Miten mä saisin elämään mahtuun 2 ihmistä ,joita tapailla tiukasti ja mun suunnattoman kunnianhimoni?
Siinä vaiheessa kun mun pitä valita elämän kumppanin ja parhaan ystävän välillä tiedän mitä tekisin. Varmasti moni muukin,mutta mä en halua sellaiseen tilanteeseen koskaan.Eksyn taas. Oli tarkoitus puhuu siitä ,että mua koko elämän haukuttu rumaks ja läskiks. Ala-asteel totta kai pahemmin ja kyllä mä aika pulla välillä olinkin. Olen laihtunut 7lk:sta noin 16kg. Ei se oo paljon mun kokoisesta naisihmisestä mut suurin osa vaatteista meni uusiks=) Tavallaan oo tyytyväinen. Aknekin on kadonnut lähes kokonaan ja tyyppi ,joka on haukkunut mua päikkäristä asti myöns joku aika sitte et vois tykätä musta. Se oli aika riemu voitto sinänsä.
Ala-aste aikainen kiusaaja lähenteli ilosaari rokis ,mut siitä en ollut yhtään ylpee vaan sain vieläkin paniikki tilan ja alistumis kohtauksen,vaikka tälleen ajatelle oon nuorison muodostamassa arvo järjestyksessä paljon sen yläpuolella. Kuulostaa tosi kylmältä mut näin se menee. Se ,että kaverin kaveri sai sen lähtee pois mun läheltä autto sillon,mut ei se piina päässä oo loppunut. Se palaa aina kun se lähestyy mua, vaikka ei se enää tuu puhuun. Mikä on mulle huomattavasti helpompaa. Mä oon sitä mieltä et koulu kiusaus ei tee pahaa valmiiks vahvoille persoonille. Ne kasvaa ja niistä tulee yrittäjii ja johtajii. Ne oppii elämään kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olemaan välittämättä muista. Musta tuntuu et mä oon kadottamassa sitä hienoo asiaa. Musta on tulossa ylpee. Vaik en paljon muitten sanomisista välitäkkään. Paitsi joskus ,kun joku ihminen minkä oot luullut pitäneen itsestä.

Tää galleria on musta hyvä paikka käsitellä omaa ulkonäköään ja pönkittää omakuvaansa. Tän kautta lopulta tosiaan oppii hyväksymään omat vikansakkin eikä muutkaan enää nää niitä,jos ei tarkoituksella niitä etsi. Kaikki ehkä ei ajattele näin,mutta kohta 10vuotta pekkalassa on pistänyt päähän ajatuksen omakuvan tärkeydestä.Se miten käsittää itsensä on iso osa sitä. Peili on huono väylä. Sen eteen mentäessä voi vetää vatsaa sisään tai jännittää käsi varsii ja sit perään kuvitella että on täydellinen. hih. Tai ainakin moni tekee näin.

Oli muutakin ,mutta ajatus katkesi. Kyllä se vielä joskus tulee vastaan.

hajatelma:
Onko hiuksia vakiosti värjääviä poikia tosiaan vain 9% Suomen väestöstä?
Ja onko oikeasti syytä laskea nämä metroseksuaaleiksi?

Loppu kevennys:
Iskä osti hesan moottoripyörä messuilta mulle kyltin jossa lukee


SCOOTER PARKING
ONLY
<

---

>
all others will be
crushed

scooter tyttö kun oon....toistaiseksi=)

Täälä on nyt sitten tälläinenkin mahdollisuus. Tarkoitan siis muillekkin kuin VIP käyttäjille.Anteeksi myöhäinen ajankohtani,mutta päivän ruokailu jäi heikoille ja kun ruokailu on minulle sosiaalinen tapahtuma niin ajattelin koneen avata seuraksi.
Mitäs tänne on tapana kirjoittaa?
Kun ei täysin päivkirjamaisuuteenkaan voi luistaa,vaikka ei minulla oikeastaan ole isompia salaisuuksia.

Tässä päivässä tai siis edellisessä ei oikeastaan ollut mitään maata murskaavaa. Mielestäni päässäni oli tänään paljon ajatuksia,mutta liian pitkä aivokuolleisuus tila TV:n edessä on saanut unohtamaan useimmat. Muistan kuitenkin, että kun äidin iän takia puhuimme hormooneista. Ajautui keskustelu jossain vaiheessa automaattisesti kohdun seudulle,eikä mielenkiintoa aiheeseen ainakaan tämän päiväinen biologian tunti yhtään vähentänyt,mutta eksyn aiheesta. Mietin nykytekniikkaa nimen omaan hedelmöittämis ja perinnöllisyys asioissa. Omat tunteeni kyseisiä kohtaan ovat hiukan sekavat. Uskonnon opettajamme Mikko-Ville Vartiainen heitti ilmaan ajatuksen ,että esim perinnöllisiä sairauksia ja vammaisuutta etsittäessä jo mikroskoopin alla suoraan hedelmöittyneist munasoluista aloitetaan syrjivä ajattelu. (siis mitä?). En todellakaan usko,että hyväksyntä on menossa parempaan suuntaan. Olisiko se nyt niin kamalaa ,jos ihmisille pystyttäisiin antamaan kilpailu kykyisempi lähtöpiste? siis ,että jos esim 100% varmuudella keskiiässä tappava sairaus voitaisiin havainnollistaa muna solusta 50% varmuudella ennen kuin se edes olisi sisälläsi kasvamassa(tai vaimosi sisällä)? Ei tarvitsisi abortoida vakavasti vammaista lasta ja tuntea syyllisyyttää siitä jälkeen päin, koska se olisi havaittavissa? Minusta oikeastaan on enemmän väärin synnyttää vakavasti vammainen lapsi tähän yhteiskuntaan ,joka teilaa sen jo oman itsensä takia. Totta kai on olemassa vahvoja ja viisaita ihmisiä ,jotka eivät välitä siitä mitä muut ajattelevat,mutta entäpä ne joille se on kaikki kaikessa? Jos on olemassa sielu,olen varma niiden satunnaisesta jaosta. Se syy miksi tämä seulonta menetelmä ei ole käytössä edes riskiryhmällä johtuu siitä ,että kun perimän tutkimus etenee voidaan solun tumasta jo selvittä silmien ja hiusten väri ,sukupuoli jne. Tutkiat pelkäävät,että lopulta parit ajautuvat siihen kamalaan pinnallisuuteen missä kaikki on tiedettävä ennalta. Ehkä syystä,mutta olisiko mahdollista hyödyntää tietämystä edes jossain määrin?
Toivottavasti edes joku ymmärsi mitä ajan takaa.

Toinen tämän päivän asia liittyy välinpitämättömyyteen. Minusta on tullut jossain määrin sellaisen harjoittaja, mutta lähinnä "läheisistä" ihmisistä. Periaatteessa tunnen tarvetta puhdistaa pöydän ja alkaa alusta, mutta tunnen vanhojen ihmissuhteiden lopettamisen liian vaikeaksi ja työlääksi niin etten loukkaisi ketään.Täysin mahdoton tehtävä siis. Onneksi elämässäni kääntyy lukion myötä uusi lehti ja tietyt asiat ja ihmiset jotka ennen edustivat minua ja minun persoonaani ja ajattelu tapaani eivät tee siitä enää. En syytä ketään. Tunnen itse muuttuneeni toiseen suuntaan ja ihmisten ympärilläni päin vastaiseen tai sitten jumittuneen kokonaan.Tuntuu ,että moni ei aio edes yrittää enää kasvaa.Enkä voi sitä vaatia.
Itse kuitenkin kaipaan ympärilleni uusia ihmisiä ja ajatuksia. On paljon asioita joita pitäisi muuttaa,mutta joskus on vain helpompi yrittää kestää ja antaa olla.hih. Tämä taitaakin olla maailman suurin ongelma.Aina ei jaksa taistella jatkuvan muutoksen puolesta.

Tietyt asiat katoaa aikanaan....

...ja ihmiset.