IRC-Galleria

On selvästi havaittavissa pukeutumis aikakausien vaikutus naisvartalon muotoutumiseen. Esimerkiksi koko pitkien korsettien aikaan eläneet naiset ovat yleensä jääneet ylävartalosta hyvin pieniksi, kun taas alavartalo on. No kaikki ovat nähneet ihanne maalaukset.
Vyötärökorsettien tekemä muutos vartalolle on ollut minun mieleeni ja on edelleen. Tietysti perinteinen ihanne ainakin aikuisen naisen pukeutumisessa on tiimalasimainen vartalo, jonka juuret siis johtavat juuri tuohon aikaan. Nämä muutokset ovat olleet sisäelimillekkin jo vaarallisia ja siksi varmasti nämä asiat tiedostetaan hyvin.

Lähempänä menneisyydessäkin on havaittavissa vaatteiden vaikutus. Katsopaaka äitienne vyötäröä. Sellainen siis tosiaan on niillä jotka ovat napaan asti ulottuvien tiukkojen minihameiden ja suorien housujen ajan eläneet. Voin vain kuvitella miltä oma sukupolveni näyttää vanhana. Kun lantio on puristettu kuoliaaksi jo ala-aste iässä ja selänpuolella roikkuu makkara ja jenkkikahvatkin pikkuhiljaa tulollaan. Isot hupparit joihin on helppo piiloutua vie viimeisetkin rippeet ryhdistä ja siinä sitä ollaan selkävaivaisena vanhuksena. Valoisa tulevaisuus tosiaan....hih...

Miehstäkin on pakko sen verran sanoa, että kun he kuitenkin elämän alut kasvattelevat ja niiden "kypsymis lämpötila" on pari astetta ruumiinlämpöä alhaisempi. Tähän ajatteluun perustuen lökäpöksyt ovat melkein yhtä hyvä ratkaisu kuin hameet aikoinaan, mutta eihän se pidä paikkaansa, koska aluspöksyt painavat pussit tiukasti kehoon ja nostaa niiden lämpötilaa niin, että syntyy näitä ns. Maanantai versioita.

Kaikki miehet siis kiltit niskaan ja perinteisesti (eli ilman alusvaatteita)

Muita kannattajia?

Miten se sinulle hahmottuu?
Itsellä hiukan ristiriitaista tää ajattelu. Toisaalta sairastumisriski on olematon,koska virusta täytyisi joutua hengityselimiin iso määrä ennen kun siitä tulee vaarallinen ja lintua kypsennettäessä se kuolee,joten turvallista on syödäkkin, mutta jos katsoo vähääkään taakse päin niin voi havaita, että kaikista tämän tapaisista taudeista kehittyy koko ajan tehokkaampi muoto. Pitäisikö väristä pelosta? En ole edes täysin varma,että pelkään sairastumista tai kuolemaa. Puuttuuko jonkunsortin itsesuojeluvaisto? Siis totta kai yksilötasolla tämä on kriisi tilanne, mutta kun muistelee vaikka mustaasurmaa aikanaan ja sitä kuinka se puhdisti yhteiskuntaa kaikesta kuonasta voi olettaa, että ison ihmismäärän kuoleminen siellä missä heitä on eniten ei oikeastaan tee pahaa. Noin niin kuin maailman laajuisesti ajatellen.

Ajatus siitä, että mökkijärve kyhmyjoutsenet ja kotilaiturin pariskunta tuskin palaavat on hiukan lohduton. Joka paikkaan paskovista kesyistä sorsista, jotka poikivat kesän aikana ihan liikaa ei minulle juuri luonto ihmeen tuntua synny. Sekin, mitä näin suuri kesylauma sitten kantaa mukanaan on myös pelottavaa. Metsästäjät eivät pidä jotsenista ,koska ne ajavat kaikki vesilinnut isolta alueelta tiehensä pitääkseen reviiriään. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tälläise parin kotiutuminen lähi järveen tuntuisi hyvältä.

Joutsenten läpielämän kestävä pari uskollisuus on ihailtavaa. Mietin vain kuinkahan moni nytkin kuolee ainoastaan ikävään, kun rakas hyytyy rantaan. Tavallaan sillä tavalla kuoleminen on kaunista.

Kun infulensa löytää tiensä afrikkaan......No ainakin sielä kuolee paljon ihmisiä. Olen ajatellut, että koska AIDS on vastustuskyvyn vievä tauti, niin olisiko mahdollista, että tämä lintuinfulensa voisi kadottaa koko vitsauksen. Ainakin isoilta alueilta? Nykyisin kun HIV:in muuttuminen AIDS:iksi pystytään estämään lääkitykellä, joten suuren epidemian myötä toinen vaikea tauti voisi kadota. Tämä on tosi paksua myönnän, mutta toivossa voi elää. Tietyt asiat vaativat aina uhrauksia.

Suomessa kaikki kasvavat pienestäpitäen ajatukseen, että puolueettomuus on se voima, joka kantaa. Hyvin harva kuitenkan omaksuu tätä ajattelu tapaa siiten käytännössä, mutta ihmisiä jotka elävät harkiten ja sovittelevat toisten riitoja ihaillaan jossain määrin? Itse aloin miettimään, että oikeastaan omat riitani jäävät riitelemättä vain siksi, että se vie niin paljon energiaa ja aiheuttaa stressiä. Enkä pidä riitatilanteista muutenkaan. Tiedän ihmisiä, jotka saavat taistelusta energiaa ja siksi tarvitsevat riitoja. Miksi? Siitä minulla ei ole hajuakaan. Asiaa ei näköjään voi muuttaa, mutta toivon, että ne ihmiset löytävät toisensa. Sopuisalla ihmistyypillä voisi olla vaikeaa joutua esim. naimisiin tämmöisen henkilön kanssa.

Oikeastaan vain tiettyjen ihmistyyppien ihannointi on johtanut siihen, että kaikille ei ole enää sopivaa paikkaa yhteiskunnassa. Puhutaanpa vaikka väkivaltaisista miehistä. Heitä on aina ollut ja tulee olemaan. Ero on siinä, että ennen heitä ihannoitiin ja pidettii arvossa. He pääsivät kentille taistelemaan hengestä ja maasta (iso osa tosin vaan rahasta)ja siellä purkautui agressiot joita ei enää tarvinnut tuoda kotiin vaimon iloksi, mutta entä nyt? Ilmeisesti sodat kuitenkin tappoivat ison osan tästä "lajihaaraumasta" sillä nykyisin johtava ihmistyyppi on "älykkö". Mitä nämä toiset miehet sitten tekevät? No he eivät vaan sovi yhteiskuntaan. Heistä tulee rikollisia ja vaimonhakaajia. Olisiko liian vaikeaa keksiä heille tekemistä? En tietenkään tarkoita, että kaikki rikolliset olisivat heitä, mutta yhdistätte varmaan ajatuksen.

Eilen jäi toi kirjoittaminen , Kun oli pakko katsoa viimeinen analyysi. (sen jälkeen en olisi millään ehtinyt ennen puoltayötä) Vaikka siinä onkin paljon suoraan läpihohtavaa dramatisointia niin mielestäni se on hyvin ajatuksia herättävä elokuva. Tietysti myös näyttelijät ovat mahtavat.

Onko kukaan se miksi häntä luulet? Hyvin harva on niin viisas tehdäkseen liikkeitä ja sanoakseen asioita,että ihminen lukisi hänestä muuta kuin hän todella on. Tietysti heikot ja herkät ihmiset aina esittävät vahvaa,mutta tiettyjä aioita ja reaktioita ei vaan voi näytellä pois. Itse olen kuitenkin käyttäytymis ja status aioista sen verran kiinnostunut,että olen sirtänyt jotkun asiat omaan käyttöön. Mikä on tavallaan väärin muita ihmisiä kohtaan ,koska on oikeastaan valehtelua.

Mihin minä sitten hyödynnän saamaani tietoa?
Kuten jo aiemmin olen tuonut ilmi reagoin huonosti tunne tasolla, joten joillekkin ihmisille se näyttää itsevarmalta. Varsinkin isoa osaa miehistä tällainen pelottaa,joten esimerkiksi: Ensimäisillä treffeillä miehen kanssa esitän jossain määrin hermostunutta,vaikka se ei kuulu asioihin jotka kierrättäisivät minun vatsaani. Se antaa heille itse varmuutta ja tekee tilanteesta helpomman molemmille osapuolille. Eli pientä pahaa vain.

Palatakseni vielä elokuvaan. Olisin erittäin vaikuttunut siitä ,jos joku todella pystyisi esittämään usean vuoden ajan ihmistä ,joka ei ole. Se todella kävisi luonnolle. Se ,että peittää oman itsensä on yleistä,mutta se että todella olisi joku muu? Keksisi heikkoudet jne. Se kävisi luonnolle.

Ihminen on keskimäräisesti helposti ymmärrettävissä ja luettavissa,jos tietää mitä etsii. Elokuvassa esitetyt poikkeus tapaukset kuitenkin pilaavat järjestelmällisen systeemin.
Ihminen on kuitenkin edeleen hyvin pitkälti eläin. Koko ajan käydää taistoa omasta arvosta ja paikasta. Se ei toimi niin kuin esim susilla ,mutta samasta toiminnasta on kyse. Eli tietyn laisesta lauman muodostamisesta.

Kaikesta huolimatta hyvää ystävänpäivää kaikille ja toivon tänään enemmän kuin koskaan ,että kaikilla on joku josta välittää edes sen verran ,että tämä päivä merkitsee jotain.


Itse olen kyllä huono olemaan ystävä ja laskemaan niitä ystäviksi joita ilmeisesti pitäisi. Jos ystävyyden määritelmä on: "Hän tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta edelleen"
Ei toimi minulla, koska se menee näin: "pidän kaikista kunnes tutustun kunnolla, joissain tapauksissa riittä vähemmänkin",mutta on minulla muutama ihminen ,jotka ovat aina rinnalla vaikka suorastaan yrittäisin päästä eroon ja olisin täysi paska. Kai he sitten ovat ystäviä? Miksi juuri näistä ihmisistä en haluaisi ajatella niin. Olen ehkä vaativa. Minulle "sopivat" ihmiset katoavat pian sen jälkeen kun alkavat oppia. Enkä minä roiku. Voi olla ,että tietty ylpeys tässä asiassa vie heidät.

Kevään aurinko paistoi tänään lämpimästi ja sai minut onnelliseksi, vaikka ei ollutkaan syliä mihin kaivautua.Ehkä vielä joskus rakastun.

Puhun nyt teatteri ryhmästämme , mitä on kuluneen vuoden aikana ylistetty ja onni on ollut suopea myös kisatessa ja keikkojakin on ollut. Hetkellinen ajattelu voi kuitenkin pudottaa maan pinnalle. Entä jos tulee turpiin? Lähinnä viitaten Seinäjoen maanlaajuisiin kisoihin ja tuleviin Petroskoin teatteri festivaaleihin. Seinäjoella vastassamme on kuitenkin varmasti kypsempiä ja ammattimaisempiakin tekiöitä kuin me. Eilinen "ruikutus" myöhästyneen keikan takia taka huoneessa todisti meidät harrastajiksi. Vai onko kansainvälinen suosio vienyt todellisuuden tajun?

Toisaalta pitä myöntää ,että oli lauantai ja ihmisillä oli menoja.Oli minullakin,mutta se nivoutui yhteen keikan kanssa. Kyse oli kuitenin raha keikasta. Periaatteessa sen luulisi nostavan motivaatiota,mutta ehkä se on sama kuin seksissä, Kun siitä maksetaan se ei enää ole miellyttävää. Toivottavasti asian laita ei ole näin=).

Seinäjoen muita jatkoon päässeitä ajatellessani tulin miettineeksi sitä,että mihin asteikkoon me oikein tekijöinä kuulumme? ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät? No siihen osaan oikeastaan vastata ,että tavoitteet ovat korkealla. Vertasin mielessäni meitä muihin ryhmiin ja huomasin osa-aluite missä selvästi on tekemisen varaa, mutta sitten taas toisaalta joitain mauttomuuksia ja niiden menestystä lähinnä ihmettelin. Olenko kapea katseinen,kun en näe tietyissä tyyli loukkauksissa mitään hienoa? Ihmiet vastaavat ,että se on makuasia ja ohjaajamme ,että se riippuu aika kausista mikä menestyy. Jälkimmäiseen uskonkin, mutta jos on meneillään teatterin kausi jolloin "muodissa" ovat "voi vittu kun vituttaa" tyyliset pahimmassa angsti iässä olevien nuorten näytelmät,joissa ei välttämättä edes käsitettä mitään tarkeitä aiheita,niin onko totta että silloin esim oikein tyylikäs, alkuperäistä tekstiä kunnioittava ja korkealentoinen ,vanha näytelmä ei voi löytää tietään paalupaikoille? Jos näin on se on väärin.

Iso osa teatteri väestä on hyvin tunne herkkää ja impulssimaisesti toimivaa joukkoa,jolloin automaattisesti väli rikot ja hetkelliset riidat,erimielisyydet jne. myrkyttävät yhteishenkeä. Varsinkin pidemmillä matkoilla. Itse tunnun ärsyttävän muita lähinnä hyssyttelyllä, minkä kyllä tunnustan omakseni. En halua nähdä ilmiriitoja ihmisten välillä jotka joutuvat asumaan yhdessä useita päiviä. Mielestäni Syvä hengenveto ja asian välttely ovat parhaita hetkellisi ratkaisuja. Oikeastaan ,joka kerta kun on huolia tai ongelmia kannattaisi ennen kuin räjähtää nukkua yön yli. Se helpottaa ja yleensä vie yli puolet asioista mennessään,mutta kun kyse on persoonista jotka eivät osaa sopeutua toisten tapohin vaan päättävät ottaa oman napansa joka asian keski kohdaksi tunnen itseni aika avuttomaksi. Mitä silloin voi sanoa? Se tuntuu yhtä turhalta kuin selittää skinille tasa-arvosta. Kun tälläinen ihminen on raivon partaalla, Hän päättää jakaa sen kaikkien muiden kanssa aloittamalla puhumaan siitä kuinka huonosti hänen asiansa ovat. Vanhemmat ihmiset puhuvat aikuisesta käyttäytymisestä ja loukkaantuvat sitten ku vihjaisee ,että nyt olisi hyvä aika antaa mennä läpi sormien.
Esim Italiassa oli parin ihmisen ensimmäinen humala ja heidän oli pakko saada jakaa sen hetkiset tuntemukset kertomalla niistä. Minä hymyilin ja kuuntelin. Mutta sitten on totta kai niitä jotka päättävät käyttää tilannetta hyväkseen ja haukkua toiset kakaroiksia ja kertoa kuinka naurettavia he ovat juuri sillä hetkellä. "Kyllä kaikki tietää millasta on kun alkaa nousta päähän. Mä häpeen teitä." Tosi aikuista minusta. Eka kerta on kaikilla joskus ja minusta viinan kokeiliussa varsinkin ei ole mitään pahaa ,jos se on vasta myöhemmin.

Matkoilla myös horoskoopit alkavat erottua. Edellä mainitut navantuijottajat taisivat kaikki olla sarvipäitä. Selkeäähän se on jos mukavuuden halu on ensimmäinen asia mitä kyseisistä merkeistä mieleen tulee. Ei reppu reissaus ole luksusta,mutta minä nautin siitä enemmän kuin turistimatkailusta. Jotenkin se kuinka oppii tuntemaan itseään ja sitä kuinka vähällä todellisuudess pärjää. Minä olen sopeutuja ja olen surullinen niiden puolesta ,jotka eivät osaa nauttia asioista niiden itsensä takia. Toivon todella,että pääsisimme joskus sen vaiheen yli,että kenenkään ei tarvitsisi enään yrittää tehdä vaikutusta esintymällä. Vaan voisi olla oma itsensä. Paitsi lavalla tietysti=).

Vaikka olemmekin kuin suuri perhe niin rajojen rikkomis varaa on ja pitkillä reissuilla minusta kaikki saisivat vähän pinnistää yhteisen viihtyvyyden eteen.

Seuraava reissua odotellessa toivon kaikkien kasvavan enemmän yhteen.

Olemme kuitenkin onnellisia,että meille on tarjoutunut tälläisia mahdollisuuksia.

Oltiin tyttö porukalla kaverin luona kattoo live keikkoi jne videolta. Hauskaa oli ,mut nyt väsyttää. Saunas kävin. Jotenkin nyt kun on kylmä on joka päivä pakko mennä hetkeksi istumaan sinne lämpimään.

Huomenna keikka kaupungintalolla juhlassa jossa olen myös vieraana.

toivotaan et menee nappiin

Nyt on sitten Intiaan lähtökin sovittu ja menemme siis 19 marraskuuta.....kiire tulee jos aiomme alta tahdä ja esittää minotauruksen ja ariadnen ja sen lisäksi vielä musikaaliin love for ever. No ei tää mitään niin kauan kun 9 lk riittää lukios sit ehkä eri meininki.

mut nyt sammuu. Pakko mennä nukkuun..

Öitä

Elämä naisena on aika paljon kiinni siitä millaiset muodot on perintönä saanut ja tietysti siitä miten niistä pitää huolta. Tietysti jos olet hyvä tyyppi saat sillä kudottua umpeen kaikki aukot mitä miesten nimeämät "puutteet" vievät sinulta, mutta silloin suurin osa miehistä ei koskaan opi ajattelemaan sinua naisena vaan lähinnä "hyvänä jätkänä". Tuon arvonimen saadessaan saa olla ylpeä ja tiedostaa paikkansa yhteisössä, mutta entäs se naiseus sitten? Laumalla miehiä ei juuri tee mitään ,jos kukaan ei huomaa sinun olevan nainen. Tunteita tulee ystävyys suhteissa varsinkin naistenpuolelta liian usein ja ne yleensä romuttavat tälläisen sukupuolettoman suhteen. Olen siitä hyvi pahoillani. Kun olin nuorempi,enkä kovin naisellinen, lähes kaikki rakkaimmat ystväni olivat poikia. Myöhemmin he ovat sitten karsiutuneet pois yksi kerrallaan kukin mistäkin syystä. Suurin karkaus taisi kuitenkin olla ekan kunnon ihastumiseni aikoihin....hih....onhan se selvää ,että ei yksikään hetero mies pysty kuuntelemaan tuntikausia selitystä siitä kuinka ihana joku toinen on. Eli oikeastaan jonkun sortin omistus vietti ja mustasukkaisuus?

Oma seksuaalinen kehitykseni alkoi ennen kun se alkoi näkyä ulospäin ja siksi rintojen myötä ilmestyneet uudet rajoitukset vanhemmilta tuntuivat niin epäoikeuden mukaisilta. Olin kai aina luullut ,että vanhetessa tulee vapautta,mutta toisin siinä käy. Tietysti isät alkavat suojella tyttäriensä neitsyksiä,pojat kyllä saavat mennä. Oikeastaan suurimmat epätasaarvo kysymykset ovat tässä. Ne tuskin tulevat muuttumaankaan. Kun tytöt ovat kuitenkin aina suuremmassa vaarassa tulla hyväks käytetyiks jne kuin pojat.

Naisen keho ja mieli ovat hyvin pitkälti yhtä. Tästä lausahduksesta tuskin katolialaisen kirkon ajattelijat pitäisivät,mutta totta se on. Esimerkiksi: Nainen harrastaa suojaamatonta seksiä ja viikkojen jälkeen alkaa pää miettiä raskauden mahdollisuutta. Mitä keho tekee? No tulee vale raskaaksi. Kuukautiset jäävät pois, tulee aamupahoinvointia jne. Ihme klipsejä. Tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta,mutta näinhän se on?

Sitten miesten kannalta ajateltuna. Maailmaa pyörittää oikeastaan raha ja seksi. Suurin osa siitä seksistä pyörii naisen vartalon ympärillä. Mitä se sitten todellisuudessa on? Naisten kauniit muodot ovat loppuenlopuksi vain rasva kudosta kauniisti sijoiteltuna. Ajatus pehmeydestä ja sileästä ihosta on kiihottava , mutta miksi? Eikö se alitajuisesti liity nimenomaan äitiyteen? Miehet jotka eivät edes välttämättä halua lapsia rakastuvat silti leveä lanteisiin naisiin joilla siis on edellytykset kantaa ja synnyttää lapsia?
Oikeastaan siitä tietää pojan aikuistuvan, kun poikamaisen vartalon omaavat tytöt eivät enää kiinnostakkaan. Kyse on siis vietistä.

Lähes kaikki mieliteot pystyy selittämään järkevästi ,mutta en vieläkään ymmärr miesten mieltumystä ruskettuneeseen ihoon? Sehän on epäterveellistä? vaikka nykyyhteiskunnassa se onkin terveyden merkki, että on väriä iholla. Kaikki ruskettuminen on kuitenkin palamista. Itse en enää aio viettää yhtäkään tuntia kärvistellen auringossa rusketuksen takia. voiteilla pääsee yössä saman tulokseen kuin viikolla auringossa ja terveys riski on olematon verrattua säteilyn aiheuttamiin haittoihin.

Terve rusketus siin ainoastaan median aivopesua.

Siinä ei ole mitään tervettä.

Olen 100% varma siitä ,että suurin osa johtuu omasta päästä. Siis jos olet stressaantunut jossain vaiheessa vastustuskykysi lakkaa toimimasta ja hommaa lomaa itselleen.

Vastaus on helppo. Ei välitä muista tai muiden mielipiteistä. Ei luota kehenkään. Ei yritä tietää pitääkö toinen sinusta vai ei. Niin se on paljon helpompaakin. Pitää huolta itsestään. Nauttii itsestään. Ei anna maailman masentaa kaikilla murheillaan. On itsetietoinen ja elää tavoitteelisesti.

Miksi kuitenkin joskus lankeaa luottamaan?

Loppuenlopuksi ihminen on kuitenkin laumaeläin ,eikä siksi pärjää loputtomasti yksin. Mutta läheisyydelläkin on rajansa. Ei kenenkään tarvitse olla täysin kiinni toisessa,jos ei ole tarkoitusta viettää loppuelämäänsä yhdessä.Kun en kiinny ystäviin liikaa eivät ne koskaan katoakkaan tai kyllästytä. Vaikka ei vannokkaan sydänystävien tärkeydelle ja haluaa olla oma itsensä niin silti satunnainen hyväksyntä ja ihailu tuntuu hyvältä. Ihailu tosin on liian usein kateutta.

Mistä kateus tulee?

Itse en pidä itseäni kateellisena ihmisenä. Enkä siksi osaa vastata tuohon. Itse mielummin ihailen. Onko se sitten jonkun sorttista kohtaloon alistumista? että voi hyvillä mielin pitää toisen lauluääntä kauniina tai urheilullisuutta hyvänä asiana tuntematta silti tarvetta itse samaan lahjakkuuteen? Onko se luovuttamista?

Minusta ei. Minusta se on omien voimavarojen ja hyvien puolien tiedostamista. Sen ,että tietää ja tuntee omat rajansa ja voi olla ylpeä toisesta,joka pystyy parempaan. Eli toisin sanoen lähinnä itseään etsivät ihmiset ovat kateellisia. Uskon ,että kaikilla on jokin lahja. Toiset eivät ehkä löydä sitä koskaan tai se ei ole mitään arvostettua. Kuten vaikka valehtelu. Monilahjakkuudet ovat loppuenlopuksi kuitenkin ne joilla on vaikeinta.

Onnellekkin voi olla kateellinen. Sen tunteen varmaan jokainen kerran eronnut tietää. Kun kadulla on tullut vastaan rakastava pari. Se ei kuitenkaan ole vakavaa ja asiaa miettimällä muilta kannoilta sellainenkin kateus katoaa. Vaikka olen yksinäinen ,niin en enää kadehdi pareja vaan olen oppinut olemaan onnellinen heidänkin puolestaan.

Kaikki on siis itsestä kiinni. Tunteet ovat kemiallisia reaktioita ja siksi tuntuvat koko kehossa. Ja kyllä,niitä voi hallita. Se tiedettiin jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Hallinta ei saa tarkoittaa tukahduttamista. Sellainen vain tekee ihmisistä aikapommeja,mutta energioita voi kanavoida.

Olen itse huono tunteilija. Tai en ole ,mutta en pysty olemaan täysin avoin ja siksi ihailenkin aitoja ihmisiä ,jotka reakoivat ajattelematta seurauksia. Näistä ihmisistä pitäminen voi vielä koitua kohtalokkaaksi. Tietyn statuksen omassa yhteisössään saavuttamalla ei enää tarvitse salata tunteitaan eikä mielipiteitään,mutta se ,joka lasketaa kastin alimmaksi joutuu elämään kivikasvona. Mikä on tietysti luonnollinen reaktio,mutta näin jälkeenpäin ajatellen. Ei se ainakaan hyväksi ole. Kestää kauan löytää taas sosiaaliset taitonsa,vaikka toisessa ihmisryhmässä missä ei ole ennalta tuomittu,mutta jos ei enää pysty olemaan sosiaalinen, niin voidaan sanoa että asteikkosi sijoittumisessa näkyy kasvoista.

Olen itse ollut joskus se minkä kustannuksella pilaillaan. Jossain vaiheessa siitä ei enää välitä,mutta se on jollain tasolla menetys. Kovettuminen on hyväksi yleisesti katsottuna,mutta onko se sitä ihmiselle itselleen?

hih. Joka aamu nouset ylös viimeistään kahdeksalta ja olet valvonut puoleenyöhän ,koska tutustuit juuri mielenkiinotoiseen ihmiseen tai et malttanut lopettaa hyvää kirjaa tai lempi tv sarjasi alkaa liian myöhään. Saattaa olla myös ,että joskus haluat pestä hiukset iltasella ja mennä saunaan istumaan. Pitäisi hoitaa kädet ja kynnet koska ne kertovat paljon ihmisestä. Talvipakkasila pitäisi rasvata ihoa joka puolelta. Tehdä jopa läksytkin joskus.

Kun aamulla sitten juokset 100m ehtiäksesi bussiin ja rasitus astma yrittää tappaa sinut pakkasilmalla vain ,jotta saisit päivän kuunnella kun opettajat kertaavat itsestään selviä tai miljoonaan kertaan jo puhuttuja asioita. Juuri kun aletaan opiskella jotain uutta mikä kaikkien lukioon menevien on pakko tietää alkaa hälinä ja kun mölyn yli saat lopulta selville luettavat sivut tunti päättyy. On totta kai hyviäkin päiviä,mutta tänään aikani meni kynsilakan pois raaputtamiseen ja kavereiden kansasa pelleilyyn.

Koko koulu järjestelmä mättää. Miksi ainoastaan ysi luokan menestyminen vaikuttaa jatko opintojen saantiin? Eikö olisi fiksumpaa arvioda hiukan pidempää aikaväliä? Minäkin myönnän olen ottanut rennosti käytännössä tähän asti. En vieläkään paljoa tee ,mutta ne läksyt joita ei välitunneilla ehdi rustaamaan ja kokeisiinkin luen nyt. Voisin tietysti tehdä enemmän, mutta periaatteessa se on turhaa,koska tämänhetkisellä keskiarvollani pääsen käytännössä ihan minne vain. Turhaa siis.

Enkä ymmärrä sitäkään miksi ylä-asteen alussa luokkia ei jaete mitenkään järkevin perustein. Eikö ala-asteen viimeisen todistuksen perusteella voisi kuitenkin jaotella ihmisiä edes jossain määrin taso ryhmiin? Opettajillekkin se olisi helpompaa. voisivat hikutkin oppia jotain uutta. Eikä jäisi niin paljon kuulematta muutaman "meluapinan" vuoksi.

Toisaalta erilaisuus tuo vaihtelua ja tutustuttaa eri "tasoisia" ihmisiä väkisin toisiinsa,mutta ison osan ei edes tarvitse yrittää koko peruskoulun aikana.

Opetus suunnitelma ja arvostelu perusteet tiukkenivat olevinaan vuonna 2000. Itse en huomannut mitään. Hyvä näitä on hallituksessa päättää ,kun opettajat suhteuttavat numeronsa luokankeskitasoon. Omalla luokallamme kokeiden keskiarvo on lähes aina kasin pintaan.Hyvin siis. Tunnen silti tietyt arviointi perusteet vääriksi,vaikka omissa numeroissa ei valittamista olekkaa. Esim edellinen uskonnon kokeemme. Se oli joka luokalla tismalleen samanlainen,mutta samalla pistemäärällä meidän luokassa sai 6 kun rinnakkaisluokassa 8. Kahden numeron heitto? Se ,että luokalla on hyviä ei minusta saisi olla se tekijä mikä laskee huonompia vielä huonommiksi. Edellä mainitusta tilanteesta valitettiin. Ei muutosta. Luokkien arvostelut eri arvoisia.

Olemme nuoria. Sopeudumme. Mutta silti toivoisin ,että tämä olisi yleisessä tiedossa ja ihmiset voisivat itse tiedostaa olevansa hyviä.....tai huonoja.