IRC-Galleria

Oletteko koskaan miettineet elämän tarkoitusta? Todennäköisesti kaikki ovat sitä ajatelleet, mutta vastaus on jokaiselle henkilökohtainen -omalaatuinen. Kuka ajattelee elämän olevan etsimistä -siis elämän tarkoituksen löytämistä. Joku pitää elämää "koe-elämänä" ennen kuoleman jälkeistä "palkintoa". Joku ajattelee elämän olevan seikkailu, ikuinen nuoruus. Toisille elämällä ei ole sen suurempaa merkitystä, silloin saatetaan ajautua kokemuksesta toiseen ajattelematta sen syvempää (=opettavaisempaa?) merkitystä. Jotkut elävät elämäänsä turvautuen jumalkuviin, eläen heitä varten -tai no ei nyt "heitä varten" vaan palvellen heitä (no kyllä te tiedätte, mitä ajan takaa..).

Toiset haluavat elää näiden yhteiskunnan asettamien "normien" mukaan: ensin opiskellaan, sitten edetään uralla, mennään naimisiin (vaikka sitten sen naapurin pisamanaamaisen tytön kanssa, kehen lapsena rakastui) ja saadaan lapsia (ehkä avioerokin kuuluu elämään -tarkoituksetta). Sitten valmistaudutaan vanhuuden "helppoihin" vuosiin, kun ei tarvi elää hektisessä oravanpyörässä, johon joskus 16-vuotiaana ajautui. Jossain kohdalla kai toiset huomaa elämänsä menneen jo, vaikka juuri hetki sitten koko matka oli alussa..

Mutta kuinka monesti olette pysähtyneet miettimään sitä, kuinka hullua on kuvitellaKAAN tämän maailman, luonnon, olevan meidän elämällä tarkoitettu kulissi? Monet ihmiset elävät täällä kuitenkin kuvitellen, että omistavat kaiken ja että voivat ostaa kaiken. Yhtiöjohtajilla on paljon "alamaisia" tekemässä heille (siis pomoille) tärkeää työtä.. Mutta olemmeko me täällä vain palvelemassa johtajia, auttaen heitä kasaamaan maallista mammonaansa? Sivusilmällä näemme kuitenkin, kuinka maailma tuhoutuu uusien teiden, kaupunkien, talojen, betoni viidakoiden tieltä.. Luuletteko todella, että elämäm Se Suuri tarkoitus olisi jahtaa vain henkilökohtaisia etuja? Rahaa, valtaa, omaa sotaansa ja rauhaansa..? Voisiko olla sittenkin niin, ettei kukaan tänä päivänä tiedä, mitä meidän todella tulisi tehdä tulevaisuuden suhteen..?

Kummastahan tulevat sukupolvet olisivat kiitollisia: puhtaasta luonnosta, jossa olisi turvallista liikkua vai asfalttien rikkomasta metsästä? Me voimme kuoria kaiken turhan ja typerän pois elämästämme, kuten ammatimme "luoman" arvovallan, kännykät, tietokoneet, netit, pelit, autot, pikaruokalaketjut ynnä muut "elämää helpottavat keksinnöt", ja mitä sen jälkeen jää jäljelle.. Mitä ilman me emme voisikaan elää? Happea, puhdasta vettä, ruokaa sekä luontoa.

Liekö siis elämän tarkoitus elää elämäänsä tasapainoisesti sopusoinnussa Äiti maan kanssa? Voisiko se todella olla näin yksinkertaista?