Uhuhu. Mistä tämä innostus. Tänäänkin rustasin tuota kuvaa, joka on siis hyvin, hyvin, hyvin keskeneräinen. Mutta pointti oli se, että innostuinpinnostuin taas piirtelemään piirtopöydälläni, koska nykyään tunnen käsitteen "vapaa-aika".
Reaalitaiteilu on muutenpas aikalailla helpompaa. Ainakin tässä vaiheessa. Mutta yksi juttu, jota opin jo nyt rakastamaan: Layerit.
Hassu juttu muuten, että periaatteessa viimeiset viikko ja puolituinen ovat täyttyneet iltaan asti improvisaatiotreeneillä, mutta silti vaan jaksan touhuta jopa näin paljon. En uskonut, että koskaan voisi enää olla tätä samanlaista tunnetta. En koskaan.