IRC-Galleria

Minne se hävisi kun seurustelin?
Kuuntelin vain radiota autossa, vaikka cdtäkin oli. Luulen, että sekin oli sitä "minää" jota yritin välttää, että ei enää voinut kuunnella sitä musiikkia, joka on liikuttanut sitä ihmistä, joka oikeasti olen. Radiomusiikki keskimäärin on niin merkityksetöntä. Siitä ei ollut haittaa.
Ostin maanantaina 5 cdtä! Jotain mitä en ikinä tee. Kuuntelin tänään kaksi, tavalla, jolla cdt on suunniteltu kuunneltaviksi eli nupit kaakkoon hyvään toisto järjestelmään ja selälleen silmät kiinni. Tekee hyvää. Mutta kyllä auto on edelleen lempipaikkani kuunnella levyjä.
Musiikki menee taas suoraan sieluun.

Muutenkin oli viikonloppuna milliä vailla, etten palannut vanhoihin tapoihini, mutta mitä sitä tiikeri raidoilleen voi. Muusikot. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Usein todettu, ettei toimi, mutta niin sitä aina tutustuu samaan ihmistyyppiin uudestaan ja uudestaan ja pitää sitä edelleen mielenkiintoisena.
Toisaalta onhan kaikilla, joku tällainen "heikko kohta" toisille esim urheiljat(?)

Olen kuumeessa ja on hiukan huuruinen olo. Kun on sairas näin niin ei siinä parempaakaan tekemistä.

Oi musiikki!

Minulla on tulla tapa yhdistää ihmisiä biiseihin. Esimerkiksi Nico = stereo love ja Andre = if we ever meet again (vai mikä se on nimeltään?) Mutta se on jännää, kun en koskaan ennen ole tehnyt niin. Jotkut poikaystävätkin ovat sanoneet, että tää on meidän biisi, eikä minulla ole ollut hajuakaan, että miksi?

Mutta nyt taidan lopettaa kun ei tule mitään järkevää, kun aivot saunoo.

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:(samat)
1. Jenni 2.Maedde 3. Kulta/baby/Hani jne.
KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. Carolin
2. Liian_nuori
3. Gececymbidius
KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1.Hiukset
2.Ahteri
3.Huulet
KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Karvat (sama)
2. finnit
3. Selluliitti
KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. Tulevaisuus (sama)
2. Ajan riittämättömyys
3. mitättömyys
KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI: (samat)
1. Jotain pehmeää.
2. Suihku
3. Hengittäminen
KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. tulen henki
2. kasari farkut
3. toppi (sama)
KOLME LEMPIBÄNDIÄSI ( NYT ):
1. Shakira (artisti oieastaan)
2. the Rasmus
3. Linkin Park
KAKSI TOTUUTTA JA VALHE: (mutta missä järjestyksessä)
1. Asun hotellissa
2. olen vapaa
3. olen selvä
KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. koko
2. hiukset (sama)
3. Kasvot (sama)
KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:(samat)
1. Teatteri
2. Tanssi
3. Taide
KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. Mennä vessaan
2. kirjoittaa
3. saada tavarat pakaasiin huomista varten...varmaan valvon yön
KOLME URAA, JOITA HARKITSET: (alkuperäiset)
1. Arkkitehti
2. Maisemaarkkitehti
3. Sisustussuunnittelija
KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Islanti
2. Malta
3. Edingburg (sama)
KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Obri Orvokki
2. Ottilia
3. Gabriel
KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Rakentaa talon (sama)
2. Perustaa firman (sama)
3. kirjoittaa kirjan

Aamu krapuloissa saa välillä ulos ihmeellisiä viisauksia, jotka sitten jälkeen päin avautuvat vielä syvemmin. Alitajunta puhuu tuskan läpi.
Sunnuntai aamuna oli tällainen hetki. Puhuttiin siitä millainen Naisen pitää olla ja vierustoverini tiivisti asian hyvin.

"Pitää olla sen verran jätkä, että lähtee mukaan kaikkeen, eikä vaan tyyliin meikkaa, mutta sen verran tyttömäinen, ettei miehestä tunnu, että joutuu kilpailemaan mistään"

Selvis munkin ongelma. hih. Et miks pelotan monia miehiä. Onhan mulla nyt isoin muna melkeen mistä tahansa satunnais otannasta ja sit kun on vieälä joidenkin oikein tyttömäisten tyttöjen seurassa niin oikein tuntee kun pallit laskeutuu. Joo älkää ottako turhan kirjaimellisesti sitten pliis!
Mutta villit ja tuliset naiset kiehtoo aina ja suurimmalla osalla miehistä on fantasia naisesta, joka tykkää tehdä miesten juttuja. Esim. haluaa muijan, jonka kans kattoo jääkiekkoo, joka juo kaljaa ja ajattelee seksistä kylmemmin kun naiset yleensä. Mutta tämä on luokassamme fantasioita, joka yleensä toimii vaan ja ainoastaan fantasian tasolla. Kiva löytää muija, joka ei heti panon jälkeen haluakkaan suhteeseen, mut sit kun se lähteekin ja sanoo lähteissä vaan "moikka" niin jääkin paska fiilis? Mies kysyy itseltään, niin kun nainenkin, olinko jotenkin huono? Miks se ei halua mua? Onko mussa jokin vikana?
Siinä kai ne klassisimmat. En väitä, ettenkö itse olis käynyt noita joskus läpi tai miksipä minä siitä puhuisin, jos ei koskaan olisi tullut vastaan. Joskus olin ehkä se osapuoli, joka haki jonkunlaista hyväksyntää seksillä. Se oli se mun juttu... Mutta nyt, kun itse kiertää mahdollisia suhteita mahdollisimman kaukaa, niin välillä näkee sen toisessa. Että satuttaa toista, vaikka oli tarkoitus vain pitää hauskaa. Ihminen kun ei itselleen mitään voi. Joskus itsekkin ihastuu, vaikka ei todellakaan sitä suunnitellut, mutta eihän se ole kuoleman vakavaa. Ihan mukava tunne oikeastaan. Varsinkin jos toinen osaa suhtautua siihen. Minä en. Kun tulee rakkauden tunnustuksia, vaikka miten mukavassa ja luonnollisessa saumassa, minä jäädyn siihen paikkaan.
En minä ole julma. Kyllä sen tietää, että kun avaa sydämensä toiselle niin tuntuu, että vastuu siirtyy toiselle, kun sitä ei osaa ottaa... hmn...

Normaali kaverisuhde.
Niin anteeksi mikä? Liekkö sellaista vai onko kaikki sitten normaalia?
Ainakin omat suhteeni ovat muuttuneet aika out of box tyyppisiksi monestakin syystä. Varsinkin huomaa miten surustelu aikana on unohtanut, miten poikien kanssa ollaan AINOASTAAN kavereita. Ei sillä, että kaveriseksissä jotain vikaa olisi.
Nyt olen kuitenkin löytänyt taas miespuoliset ystäväni ja huomannut miten hauskaa se voi olla! Muistan, että sanoin aina, että viihdyn paremmin jätkä kun kana laumassa, enkä vissiin mielipiteestäni koskaan luopunut, mutta olin itse unohtanut, mitä se käytännössä tarkoittaa. Älkää pelätkö tytöt! I still love you all<3 ja todella nainen kaipaa sitä suhdekiemuran puimista ja miesten raakaa analysointia aina välillä ja kyllä shoppaillakkin on kivempi tyttöporukalla (ei pahalla Lassi!) tietty on poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön. Onneksi.
Kaikki sanottuhan on jossain määrin yleistämistä, mutta niin on pakko tehdä, että saa jotain järkevää ulos.

Puhuttiin myös naisten raakuudesta. Miehet kertovat tyyliin saaneensa ja thats it , mutta naiset puivat jokaisen luomen pakarassa. Miehistä se on julmaa (?)
Periaatehan on "koskaan ei pidä tehdä mitään sellaista, mikä ei kestä julkisuutta tai sitten ei pidä hävetä mitään!"
Tämän mukaan elän.

Palaan kilttiin tyttöön. Onko se illuusio vai onko heitä todella? joskus epäilen ja tiedän kyllä senkin, että sinisilmäisyys ja viattomuus on suorastaan kiihottava ominaisuus naisessa, mutta loppuen lopuksi kyse on maineesta. Ideaali tilannehan on nainen, joka on villi neljän seinän sisällä, mutta esimerkillinen sievistelija ja naapuruston paras ja inhimillisin, myötätuntoinen ihminen. Vai onko?
Itse ainakin, jos kumppanin joskus haluan, niin toivon tasavertaisuutta ja omaa tilaa.
Onhan se mukava välillä heittäytyä, olla toisen armoilla, miellyttää toista ja kaivautua kainaloon iltaisin. Ei sitä jatku ikuisesti. Ei aina voi tehdä asioita toista varten, eikä kukaan kestä riippakiveä.
Tai no onhan meitä moneen junaan. Tuntuu, että jotkut ihmiset nauttivat siitä että saavat marttyroida. Tehdä töitä kaiken eteen ja sitten elää "onnellisena" siitä, että jaksoi nähdä vaivan.
En sano, että aina pitää mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta kannattaako, esim väkivaltaisen miehen luo jäädä rakkaudesta?
Tai mikä on se onnettomuuden raja, joka ei enää päde "myötä ja vastoin käymisissä"?
Minusta, mutta vain minusta, eikä kenenkään tarvitse olla samaa mieltä, lähteä saa kun ei enää ole hyvä.

Tämä on ollut ensimmäinen viikko eron jälkeen, kun sosiaalista tyhjiötä ei enää ole tarvinnut täyttää. Toisin sanoen on viihtynyt omassa seurassaan paremmin kuin huonossa seurassa. Välillä kun se oli sitäkin, että ihan sama kun on jonkun kanssa, ettei tarvitse olla yksin. Kun on se kuitenkin iso muuton kun toinen on ollut kyljessä 24h/7 useamman vuotta ja ja ainoat yksinäiset hetket on ollut autossa, kun on ajanut yksin tai odottanut kun tunti alkaa luokassa. Toisaalta, jos olisi joskus todella pysähtynyt ja ollut yksin, ajatellut, niin tätä tuskin olisi jatkunut näin pitkään, kun olisin kuullut mitä haluan.
Se on kyllä jännä, että minä, joka olen aina viihtynyt yksin on unohtanut sen taidon? Palajaa hiljalleen mieleen, että miksi haluaa työhön jossa saa työskennellä yksin ja miksi haluaa muuttaa kauas kaikesta ja aloittaa tyhjästä.
Pakko kyllä tunnustaa, että kun seuran kipeänä olen tutustunut ihmisiin, joihin en ikinä muuten olisi, olen löytänyt tosi ihaniakin ihmisia. Joskus vaan ennakkoluulot, pahat puheet tai jopa ulkonäkö saavat uskomaan, että tuota ihmistä en halua tuntea, mutta välillä taas sitä huomaa olleensa liiankin oikeassa...
Yksinäisyys on lohdullista. Ainakin minulle. On aina ollut. Kun olin vauva ja aloin itkeä, niin ainut tapa saada minut rauhoittumaan oli viedä omaan pinnasänkyyni ja sulkea huoneen ovi. Siellä minä sitten yksin "juttelin" pehmoleluilleni tai varpailleni =DD Äiti joskus sanoi, että siitä on tuntunut, että oli huono äiti kun ei saanut sylissä lasta rauhoittumaan, mutta ei se olin vaan minä onnellinen omassa maailmassaan.
Erotessa pahinta, mitä Janne minusta sanoi oli juuri se, että olen "narsistinen pilvilinnoissa elävä huora". Osu ja upposi. Kyllä, olen narsisti. Sanoisin, että ja ylpeä siitä ja vähänhän se siihen kuuluukin, mutta tavallaan olen myös alkanut ymmärtää sitä, miltä niin sanoitusta lähimmäisistä se voi tuntua. Vaikka kirja, jota aloin lukea jäi kyllä kesken. Liian rankkaa...ei pysty...vielä ainakaan.
Mutta lehtijutun vielä kestää. Se on ikävä tunnistaa itsensä toisesta ihmisestä. (Vaikka niin kai ihminen vain voi kehittyä - heijastamalla itseään toisiin. Ilmeet ja käytös siirtyy lyhyessäkin ajassa toiselta toiselle ryhmässä. )Varsinkin kun se toinen ihminen oli kuvattu kumppanin silmien kautta. Kun Jannen ja minun juttu loppui ja vaikka olin se, joka lähti, Janne sanoi, että itsetunto on parantunut huomattavasti minun lähdön jälkeen. Ja ensimmäistä kertaa aloin todella miettiä sitä. Se on nimittäin repliikki, johon lähes kaikki pidemmät suhteeni ovat loppuneet.
Ihmiset tajuavat, että niillä on parempi ilman minua. Kuulostaa kauhean pahalta, mutta ei se sitä ole. Onneksi elämme ajassa, jossa ketään ei tarvitse sietää koko elämäänsä. Lehtijutussa oli myös, että narsisti etsii aina kumppanikseen ihmisiä, joilla on paljon hyviä puolia, joita voi sitten peilata itseensä ja huolimatta siitä, että kumppanit ovat usein ihmisiä, joita ihailee niin tavalla tai toisella saa heidät lopulta alistumaan. Ja totta se on, vaikka sitä ei tee tietoisesti niin sitä näykkii palan toisen itsetunnosta silloin tällöin... Olen kyllä ollut suhteessa, jossa toinen oli se alistaja narsisti ja itse ns. uhri ja kun tapeltiin niin se oli veristä, mutta niin oli kaikki muukin tunne elämä...seksi oli mieletöntä ja pettymykset saivat romahtamaan lattialle. Niin kamalaa kuin se onkin ja ei niin todella voi elää, silti sitä aina kaipaa. Niitä isoja tunteita ja tunnetta siitä, että kerrankin, joku on niskan päällä. Se on ihan uskomaton helpotuksen tunne ihmiselle, joka yleensä pitelee kaikkia naruja - päästä irti niistä, ja olla narussa.

Aloin kirjoittaa taas päiväkirjaa. Edellinen merkintä onkin vuoden 2007 joululta. Pikkuisen ovat asiat muuttuneet. En pysty edes lukemaan sitä vielä. Ensimmäisenä päivänä materiaalia kertyi yli 100 sivua. Olen minä jo pitkään tiennyt, että minulla on selvittämättömiä asioita itseni kanssa, mutta että niin paljon? hyvä että pääsin edes kiinni mihinkään=DD Lähinnä oli pakko kirjoittaa näistä lähi viikoista, kun on tapahtunut niin paljon, eikä ole oikein ketään todistamassa tai siis sellaista ketään, joka muistelisi näitä kommeluksia sitten 20vuoden päästä. Tuntuu, että silloin kun elän näitä "mopokäsistä" aikojani, niin kaverit eivät edes halua tietää mitä teen ja miten suuria riskejä otan...
Minulle se on puhdistumis riitti, jokaisen uuden,lyhyenkin jälkeen olen kauempana siitä mistä kaikki alkoi ja kun on tarpeeksi kaukana voi aloittaa alusta.
Ei kavereita tietenkään voi syyttää mistään, jos tyypistä ei kolmeen vuoteen kuulu juuri mitään niin ei saisi edes olettaa, että yhä ollaan ystäviä, mutta niin minä teen. Oikeastaan ihmisuhteissa palasin tilanteeseen, jossa olin ennen Jannea. Muille voi olla vaikeampaa, jos on onnistunut jatkamaan elämäänsä, mikä sinänsä on tietenkin hyvä=DD
Oikeastaan ainut asia mitä todella ikävöin on se, että joku kaipaa.

Rakennettu....Purettu....Rakennettu....Korjattu....Muutettu....Sortunut....Rakennettu....Tuhottu....Rakennettu...Vahvistettu
Aina uusin ja "paremmin" ideoin. Uusin on se paras ja kestää varmasti ikuisuuden.
Tällätavoin on syntyneet Katedraalit pitkin eurooppaa. Minä olen myös - Niin kuin varmaan kaikki meistä, tavallaan.
Monet ystäväni ovat pohtineet jatkuvaa muutosta, sen kannalta, että onko tällä hetkellä mitään merkitystä, kun seuraavassa kaikki onkin toisin? Onko nämä kirkot jotenkin huonompia, kun niitä ei olekkaan rakennettu niin kuin aluksi suunniteltiin? Ei se tietysti ole sama, mutta yhteneväisyyksiä on.

Itsestä tuntuu, että elän muutos kautta, sellaista rakentamisen ja purkamisen välivaihetta.... ja vaikka kuinka yrittää elää hetkessä niin yksinäisyyden yllättäessä sitä turvautuu tulevaan. Ajattelee, että sitten kun.....mutta se on tie jolle ei pitäisi lähteä!

Joku viisas sanoi, että tosi ystävän tuntee siitä, että tämä pysyy vierellä myös iloisina ja onnellisina hetkinä, kannustamassa. Pohjalla vierelle istuvat "ystävät" vain mässäilevät omassa paremmuudessaan - en ehkä allekirjoita tätä täysin, mutta kyllä sen huomaa.
Jotkut ystävät vaan jäivät, kun olin onnellinen ja nyt huomaan itse jättäytyväni pois kyydistä, kun tuntuu, että omat naurettavat tuntemukset rikkinäisyydestä vaan olisi toisen onnen tiellä. Vaikka eihän se niin ole! Sitä vaan kuvittelee olevansa niin maailman napa, että voisi oikeasti vaikuttaa lähimmäisiinsä-.-

Ja kai sitä vähän pelkääkin ihmistä joka on muuttumassa? Pitääkö tästä enää ja niin.....ja sekin, jos ei ole täysin tyytyväinen omaansa, mutta ei ole rohkeutta tehdä asialle mitään...Ja sekin, että koko ajan sattuu ja tapahtuu ja kerrottavaa riittää, voi saada omat arkiset asiat kuulostamaan tylsältä. Itsekkin piti arjen ongelmat omana tietonaan seurustellessa ja mielummin kuunteli toisten vuodatusta kusipäämiehistä....vaikka todellisuudessa välillä on todella tyhjää, ja minä ainakin yritän välttää sen turhaa täyttämistä.

Vapaus on kuin ilmaa, mutta en vielä ole päässyt selville mitä sillä tekisin.

"Vapaus on sitä, että saa valita omat kahleensa" Lopulta sitä sitoo itsensä johonkin. Se vaan on ihmis luonto. Työhon, kouluun, toiseen ihmiseen...? Muistaisi vain irroittaa ajoissa, kun se ei enää tunnu oikealta.

Sen mitä on itsestään huomannut, on tietty turtuus. Ei tunne niin kuin haluaisi tai ei niin vahvasti kuin ennen. Se ajaa elämyshakuisuuteen ja ottaa riskejä, joita ei ikinä ennen olisi ottanut ja nauttii siitä??? sairastako =DD

kaikesta tästä huolimatta olen onnellinen omalla tavallani=)

kuhan tietyt perustarpeet saadaan pois päivä järjestyksestä <.<

ja kaipaan kahta ihmistä ihan mielettömästi. Ainoat, jotka saa mulle kokonaisen olon edes tekemättä/ sanomatta mitään.

First Floor
(Uh-Oh)
Room Sixteen
(Uh-oh)
Smells like danger
(LetÂ’s go)
Even better
(LetÂ’s go)
Set your goals
(Uh-Oh)
Bless our souls
(Uh-Oh)
IÂ’m in trouble
(Yes, I know)
But it feels like heaven
(Hey! )

You were like one of those guys
The kind with a wandering eye
(Hey! )
But I said, “hey what the hell? for once in my life I’ll take a ride on the wild side”

You were so full of yourself
But damn, were you cute, as well
(Hey! )
You liked my legs, I liked your moves
Anyone could tell that itÂ’s hard to deny that

I Did It Again now
IÂ’ve got it all wrong
But it felt so right
I canÂ’t believe it
All the mistakes that
Went on for too long
Wish there was a way
I could delete ‘em

Eh, eh, eh, eh
Uh, uh, uh, uh
Eh, eh, eh, eh
Uh, uh, uh

Second night (uh-oh) in a row (uh-oh)
Back in trouble (letÂ’s go) I donÂ’t get it (letÂ’s go)
Gotta keep it down (uh-oh) Â’cause itÂ’ll all be COLD (uh-oh)
We ignore it (Yes, I know) ItÂ’s getting better (Hey! )

When it comes to men, itÂ’s known
That I end up choosing wrong
(Hey! )
‘Cause I always trip and fall
The same old rock and repeat and go back

How blind a girl can be (Ooh)
To miss you hide your ring
(Hey! )
Thought about everything
IÂ’m so naive imagining all that

I Did It Again now
IÂ’ve got it all wrong
But it felt so right
I canÂ’t believe it
All the mistakes that
Went on for too long
Wish there was a way
I could delete ‘em

Eh, eh, eh, eh
Uh, uh, uh, uh
Eh, eh, eh, eh
Uh, uh, uh

It might seem to you that I am in a place
Where IÂ’m losing the direction of my life
But IÂ’m sure that this is nothing but a phase
Right back at ya, Â’cause IÂ’ll survive

It might seem to you that I am in a place
Where IÂ’m losing the direction of my life
But IÂ’m sure that this is nothing but a phase
Right back at ya, Â’cause IÂ’ll survive

I Did It Again now
IÂ’ve got it all wrong
But it felt so right
I canÂ’t believe it
All the mistakes that
Went on for too long
Wish there was a way
I could delete ‘em

I Did It Again now
IÂ’ve got it all wrong

Eh, eh, eh, eh
Uh, uh, uh, uh
Eh, eh, eh, eh
Uh, uh, uh

Tell me lies
slap me on the face
just improvise
do something
really clever
that'll make me hate
your name forever

You might swear
you'd never
touch a lady
well, let me say
you're not too far
from maybe
every day you find
new ways to hurt me

But I can't help it
if I'm just a fool
always having my heart
set on you
'til the time
you start changing
the rules
I'll keep chasing
the soles
of your shoes

Fool

God resigned from
hearing my old story
every night I'm paying
hell for glory
I'm embarrassed but
I'm much more sorry

All this pain begins
to feel like pleasure
with more tears
you'd make a sea
a desert
salt my wounds
and i'll keep
saying thank you

But I can't help it
if I'm just a fool
always having my heart
set on you
'til the time
you start changing
the rules
I'll keep chasing
the soles
of your shoes

Fool

But I can't help it
if I'm just a fool
always having my heart
set on you
'til the time
you start changing
the rules
I'll keep chasing
the soles
of your shoes

Fool
I can't help it baby
fool
I can't help it baby
fool
I can't help it baby
fool
I can't help it baby

Fool
I'm a fool
I'm a fool
http://www.youtube.com/watch?v=vTbRtrOdjJM&feature=related

Tavara ympärillä luo turvallisuuden tunnetta ja sen kerääminen on osa luonnollista "pesänrakennusviettiä". Mutta se myös sitoo? Mitä enemmän omaisuutta sitä vaikeampi on lähteä ja muuttaa paikasta toiseen. Yhteinen omaisuus on sitä pahempaa!
Miksi sitten minä tajuan omistavani enemmän kuin jaksan kerralla kantaa? Minä? Joka ei tahdo olla kiinni missään vaan vapaa sielu...
Tai ehkä se on juuri sitä. Ihmisen elämässä on oltava jotain pysyvää? Minulle se on aina ollut tavoitteeni, että etenen kohti sitä tiettyä pistettä kaikesta muusta huolimatta ja mutkat tiessä eivät muuta lopullisen "elämän tien" suuntaa. Luulin, että se toisi riittävästi pysyviä elementtejä, mutta ilmeisesti ei.
Tunnustan nyt olevani hamstraaja. Mitä yksi ihminen todella tekee kahdella astiastolla? ja vähän päälle....ja tämä vain esimerkiksi. Tämä kaikki lähti ajatuksesta kirjoista. Paolo Coelho sanoi kirjassaan kerran , että on väärin kirjaa kohtaan säilyttää sitä, jos tietää, että ei koskaan enää avaa sitä. Ja tietenkin olisi myös ekompaa käydä kirjastossa...
Mutta entäs kansantalous? Millä se pyörii, jos mitään ei osta? Tai miten kirjailijat eläisivät, jos kirjastot olisivat ainoat, jotka kirjoja ostaisivat. Tunnustan ostavani paljon ponkkareita, mutta laitan ne kyllä pian kiertoon, paitsi tietenkin ne, jotka tiedän lukevani uudestaan. Kaikesta tästä huolimatta elän tilanteessa, jossa yksi kirjahylly on liian vähän!
Olen nyt ottanut kirppari paikan, jossa olen jo myynyt paljon tavaraa. On yllätävän vaikeaa päästää irti sellaisestakin tavarasta, jota ei koskaan tarvitse, mutta johon liittyy joku muisto. Oikeasti joutuu punnitsemaan mummon vanhaan posliini lampaan kanssa, että voiko tämän todella myydä? Todella tyhmää...
Ehkä tämä häviää iän myötä - tavaroihin kiintyminen.
Toisaalta, olen ikuinen estetikko. Jos esine ei voi olla kaunis sitä ei tarvita! Voitte kuvitella tilannetta kun alan etsiä uutta imuria...Sitten kun taas on esineitä, jotka ovat sydäntä särkevän kauniita, mutta turhia! Onneksi osasin jo luopua ainakin puolista kynttilänjaloistani....
Unelmoin tilanteesta, jossa ei tarvitsisi säästää mitään vanhaa vaan voisi aloittaa kaiken alusta ja pitää se minimalistisyydessä. Ehkä joskus...

Mormoni poika ja ateisti tyttö jutteli:

"Minä en sitten usko mihinkään."

"Miten? Mitä sinulle sitten käy kun sinä kuolet?"

"No.... no minä kuolen...ei muuta"

"No mutta ei se niin voi olla! Mihin sun ruumis menee?"

"No varmaan maan alle ja madot syö"

"Ei....Ei se niin voi olla.....Kyllä sinä varmasti palat helvetissä!"

Niin, lahottajat tulee ja hajoittaa ruumiin uudelleen alkuaineiksi, paitsi tietenkin, jos tekee valinnan polttohautauksesta, mutta siinäkin energia vapautuu.
Ihminen muuttuu siis energiaksi. Minusta se on jo tarpeeksi Jumalallista. Samaa mietti myös Newton, joka omisti elämänsä "Jumalan ihmeiden" - luonnon ja sen ominaisuuksien tutkimiseen. Hän tuli tulokseen, että luonto on Jumala ja Jumala on luonto ja siinä on tiettyä älykkyyttä, eikä mitään sen monimutkaisempaa.
Usein on pohdittu myös universumia. Miksi se on juuri sellainen kuin on? Minusta universumi näyttäytyy kokonaisuutena kaikkialla. Paolo Coelho selitti ilmiön hyvin.

"Kun katsot ikkunasta mitä näät?"

"Kadun, puita, valoja, ihmisiä, muita rakennuksia"

"Kun ikkuna peitetään paperilla ja siihen tehdään pieni reikä, kun katsot reiästä mitä näät?

"Saman näkymän kadulle?"

"ja viereen toinen erikokoinen reikä. Mitä näet?"

"Sen saman kadun."

"Niin, vaikka aukkoja olisi kuinka silti näkymä on sama"

Tänään mietin sitten yliluonnollista astimusta. Esimerkiksi kokemus läheisen kuolemasta, ennen kuin siitä todella tietää on yleinen. Jos ihminen sitten on energiaa, energiaa, josta ei vieläkään tiedetä kaikkea, niin olisiko mahdollista, että tuo energian vapautuminen sitten saavuttaisi muut? Menee utopiseksi....mutta ainakin tiedän mihin uskoa ja fysiikan lait riittävät Jumalakseni ^^
Mutta työstän tätä...

Mormoni poika ja ateisti tyttö jutteli:

"Minä en sitten usko mihinkään."

"Miten? Mitä sinulle sitten käy kun sinä kuolet?"

"No.... no minä kuolen...ei muuta"

"No mutta ei se niin voi olla! Mihin sun ruumis menee?"

"No varmaan maan alle ja madot syö"

"Ei....Ei se niin voi olla.....Kyllä sinä varmasti palat helvetissä!"

Niin, lahottajat tulee ja hajoittaa ruumiin uudelleen alkuaineiksi, paitsi tietenkin, jos tekee valinnan polttohautauksesta, mutta siinäkin energia vapautuu.
Ihminen muuttuu siis energiaksi. Minusta se on jo tarpeeksi Jumalallista. Samaa mietti myös Newton, joka omisti elämänsä "Jumalan ihmeiden" - luonnon ja sen ominaisuuksien tutkimiseen. Hän tuli tulokseen, että luonto on Jumala ja Jumala on luonto ja siinä on tiettyä älykkyyttä, eikä mitään sen monimutkaisempaa.
Usein on pohdittu myös universumia. Miksi se on juuri sellainen kuin on? Minusta universumi näyttäytyy kokonaisuutena kaikkialla. Paolo Coelho selitti ilmiön hyvin.

"Kun katsot ikkunasta mitä näät?"

"Kadun, puita, valoja, ihmisiä, muita rakennuksia"

"Kun ikkuna peitetään paperilla ja siihen tehdään pieni reikä, kun katsot reiästä mitä näät?

"Saman näkymän kadulle?"

"ja viereen toinen erikokoinen reikä. Mitä näet?"

"Sen saman kadun."

"Niin, vaikka aukkoja olisi kuinka silti näkymä on sama"

Tänään mietin sitten yliluonnollista astimusta. Esimerkiksi kokemus läheisen kuolemasta, ennen kuin siitä todella tietää on yleinen. Jos ihminen sitten on energiaa, energiaa, josta ei vieläkään tiedetä kaikkea, niin olisiko mahdollista, että tuo energian vapautuminen sitten saavuttaisi muut? Menee utopiseksi....mutta ainakin tiedän mihin uskoa ja fysiikan lait riittävät Jumalakseni ^^
Mutta työstän tätä...