IRC-Galleria

En ole mikään nero ihmissuhteissa - olen oikeastaan jäykkä, kaavamainen ja kömpelö. En tunnista sitä, kuinka joku vihjailee haluavansa nähdä minut, enkä tajua hienovaraisia vihjauksia siitä, ettei minun kannattaisi tulla käymään jossakin. En ole kovin hyvä aavistamaan aikooko luokseni tuleva puolituttu suudella vai kiskaista minua turpaan.

Lärvikirjan käyttäjänä olen varmaan yhtä onneton: kirjoittelen ylipitkiä juttuja, jotka eivät kiinnosta ketään, sekä lisään miljoona uutta kuvaa aika ajoin. Jotakin kuitenkin tiedän. Ihmiset tekevät siellä ajoittain kaikkea muuta kuin sitä, mitä Lärvikirjasta käytetyn ilmauksen "sosiaalinen media" luulisi pitävän sisällään. Kaikkitietävänä muka-viisaana annankin sitten muutaman vinkin Lärvikirjaan liittyen. Yleisesti ottaen ne voisi tiivistää lauseeseen "Lärvikirjan kuuluisi olla sosiaalinen media - vittu käytä sitä sellaisena".

1. Ketään ei kiinnosta, minkä väristä räkää sulta tulee nenästä tai väänsitkö pyttyyn kiinteät vai pehmeät tortut. Jos olet kipeänä, hienoa et oot, mutta onko sitä pakko hehkuttaa kaikille kavereillesi? Minusta flunssainen ääni on jollain tasolla seksikäs. En tiedä miksi, mutta se voi tuoda ihmisen olemukseen ja ääneen jonkinlaista karismaa. Johtuuko se siitä, että ääni on paineessa aavistuksen verran korkeampi? Joka tapauksessa, vaikka flunssainen ääni onkin seksikäs juttu, samaa ei voi sanoa vihreästä rä'ästä tai antibioottikuurista. Kuulumisten kertominen ja siten yksittäinen "olen sairaana" -päivityskin on tietty ihan normaalia, mutta päivittäiset tai ylitarkat kuvailut omasta sairastamisesta voi jättää kertomatta. Oikeasti.

2. Ketään ei kiinnosta sekään, että sinulla on tylsää. Hyvin monella ihmisellä aika käy jossain vaiheessa elämää pitkäksi. Pelastatko toisen ihmisen pitkäveteisyydeltä valitellessasi tilapäivitykselläsi (Esim. "huoh mulla on tylsää") omaa tylsistyneisyyttäsi?

3. Kun sinulta kysytään mitä kuuluu, voit kokeilla vastata siihen muutakin kuin "ihan hyvää". Se ei kerro toiselle mitään. Voit vaikka kertoa, mitä olet viime aikoina tehnyt tai mitä sinulle on tapahtunut. Se toimii.

4. Heitä se älypuhelin vittuun, kun olet ihmisten seurassa. Harva asia on ironisempaa kuin se, että ihmisten keskellä yksi plaraa kosketusnäyttöluuristaan sosiaaliseen mediaan tykitettyjä uusia juttuja. Lärvikirjan pitäisi olla apuväline sosiaaliseen elämään, ei sen korvaaja. Nosta katse kosketusnäytöltä ja kokeile suunnata se toisten silmiin ja keskustella heidän kanssaan. Ehdit lukea joskus myöhemminkin yksin ollessasi luokkakaverisi kuumemittarin astelukemista ja lapsuudenkaverisi sen hetkisestä sijainnista.

5. On hienoa, että käyt bilettämässä ja vierailet eri paikoissa. Osasit todennäköisesti tehdä niin myös ennen kuin liityit Lärvikirjaan - ilman, että teit siitä päivityksen. Joskus mietin, kun henkilö A kertoo olevansa henkilöiden B ja C kanssa paikassa P, ja henkilöt B ja C tykkäävät tästä statuksesta, että hei c'mon, tajuavatko A, B ja C, että... Niin. Joo.

6. Tykkääminen ja kommentoiminen ei ole kiellettyä. Se on jopa suositeltavaa. Se osoittaa, että sinä välität, kuuntelet, luet, olet vuo-ro-vai-ku-tuk-ses-sa.

---