IRC-Galleria

ErQ

ErQ

Hey baby, give me a chance to show you I'm a good guy.

Selaa blogimerkintöjä

Helmikuun ihQutusbiisiKeskiviikko 15.02.2012 15:12

Helmikuun flunssaepidemioihin on olemassa paras mahdollinen lääke - kuukauden ihQutusbiisi.

Helmikuun ihQutus on tuore brittiartisti Neon Hitch juuri julkaistulla singlellään Fuck U Betta. Nähtävästi kappaleelle on tulossa lähiakoina myös video, mutta pelkkä audio on jo korville yhtä musiikillisen orgasmin ilotulitusta.

Äskettäin solmittu levysopimus mahdollistaa sen, että 2012 on Hitchin läpimurtovuosi. Nimen omaan tällaista räväkkää tanssimusiikkia on kaivattu. She just can fuck you better!

Aikuinen tyttöSunnuntai 12.02.2012 00:01

Mä oon niin kypsä
Mä oon niin aikuinen
Poltan tupakan
Juon viinapullosen
Mä oon niin kypsä
Mä oon niin aikuinen
Lähti neitsyyteni
Kun olin kymmenen

Aluksi siiderikin sai mut sekoomaan
Mut nyt juon kasikymppistäkin kuin vettä vaan
On toisten synttäreillä Nalle Puh -lautasia
Omilla vedän Tapsaa ja Cipralexia

Toiset tytöt ne vaan tahtoo olla lapsia
Leikkiä tyhmillä poneilla ja barbeilla
Ei ne tiedä yhtään mitä on oikee elämä
Se on seksiä ja pussikaljabileitä

Mä oon niin kypsä
Mä oon niin aikuinen
Poltan tupakan
Juon viinapullosen
Mä oon niin kypsä
Mä oon niin aikuinen
Lähti neitsyyteni
Kun olin kymmenen

Koulu ei vois mua kiinnostaa vähempää
Ne ei pärjää jotka liikaa yrittää
Miksi lukee jotain tylsää matikkaa
Kun ajella voi kylil poikaystävän kaa

Kun jätkä jaksaa Ooppeliaan kaasuttaa
Hän tietää ajon lopuksi palkintonsa saa
Onneks porukat enää ei jaksa välittää
Oon itsenäinen tyttö kyllä ne sen tietää

Korkokengät jalkaan paan
Minihame ja meikki menoks vaan
Ja on tämä niin mahtavaa
Amispoppia ja kovaa bassoa
Niiden tahdis voi yöllä riehua
On tämä niin mahtavaa

Oon niin aikuinen, vaikka joskus oikukas
Mut kukapa uskois että oon kaksitoistavuotias

Mä oon niin kypsä
Mä oon niin aikuinen
Poltan tupakan
Juon viinapullosen
Mä oon niin kypsä
Mä oon niin aikuinen
Lähti neitsyyteni
Kun olin kymmenen

Kuiva vaalianalyysiPerjantai 10.02.2012 19:52

Kun presidentinvaalien jälkeinen krapula alkanee hellittää jo ehdokkaiden fanaattisimmillakin kannustajilla, on aika analysoida erinäisten ehdokkaiden pärjäämistä tämänvuotisissa presidentinvaaleissa.

Sauli Niinistö

Etenkin ensimmäisen kierroksen vaalipaneeleissa ja väittelyissä Sauli Niinistö jäi monien muiden ehdokkaiden taka-alalle ja koko kampanjan ajan hän jätti monesti selventämättä kommenttejaan ja tarkentamasta mielipiteitään. Häntä voitaneen syyttää varman päälle pelaamisesta. Siitä huolimattahan se oli selvää, että Niinistöstä tulisi Suomen seuraava presidentti.

Vaikka gallupsuosio laskikin tasaisesti kesän lukemista ensimmäisen kierroksen lopullisiin lukuihin, oli Saulin suosio varmaa.

Presidentinvaalikampanja ei alkanut hänen osaltaan kesällä 2011, vaan se alkoi jo 2006, kun Vanhasen ohi kiilannut Niinistö pääsi toiselle kierrokselle ja hävisi niukasti Tarja Haloselle. Menestyksekäs paluu eduskuntaan ja asettuminen eduskunnan puhemieheksi olivat toinen hyvä promoamiskeino - tiukkana talouskurinpitäjänä hän asettui muiden poliitikkojen yläpuolelle ja osasi tehdä myös pesäeroa omaan puolueeseensa kokoomukseen - mikä varmasti toi hänelle kokoomusta muuten vieroksuvia äänestäjiä.

Pekka Haavisto

Kesällä 2011 kukaan ei uskonut Haaviston mahdollisuuksiin. Vihreä sivarihomo osoitti kuitenkin asiantuntevuutensa monissa tilanteissa ja teki vaikutuksen sovittelevalla, asialinjaisella tyylillään. Sen sijaan että Haavisto olisi lähtenyt puhumaan tai tekemään anti-jytkyä, hän pyrki olemaan sovitteleva ja siltoja rakentava - hyvänä esimerkkinä ystävyys perussuomalaisten Teuvo Hakkaraiseen, jonka sahalla vierailu viimeistään nosti Haaviston koko kansan tietoisuuteen.

Niinistön tavoin myös Haavisto teki pesäeroa omaan puolueeseensa - liika aktivismi ja vihreys oli häivytettynä kampanjan taustalla. Vaikka esimerkiksi sikatilojen salakuvauksen tuomitseminen saattoi viedä Haavistolta pari äänestäjää, toi jokainen tempaus varmasti enemmän äänestäjiä kuin vei.

Myös kentällä Haavistoa ja hänen tukijoitaan on kehuttu, ja syystäkin - Haavisto nousi ilmiömäisesti kannattajiensa ja persoonansa ansiosta. Sosiaalisen median hyödyntäminen oli ennennäkemättömän tehokasta.

Tiettävästi syyt Haaviston tappiolle johtuivat pitkälle homoseksuaalisuudesta ja sivariudesta. 37% on kuitenkin kova saavutus nähden, mistä Haavisto lähti liikkeelle, eikä tosiaankaan ole poissuljettu mahdollisuus, etteiköhä häntä nähtäisi vuoden 2018 vaaleissa - ja ehkäpä sen jälkeen myös presidenttinä.

Paavo Väyrynen

Väyrynen teki sen taas. Vasta kun kannatus alkoi nousemaan, ilmaantui myös hänet kynsin hampain ehdokkaaksi hyväksynyt keskustan johtokin hänen rinnalleen.

Menestys, joka on suurempi kuin Keskustan kannatus eduskuntavaaleissa, on merkittävä saavutus, jota Väyrynen tajuaa nähtävästi myös käyttää hyväkseen hakiessaan puheenjohtahan paikkaa ensi kesän puoluekokouksessa. Presidentinvaalit, kokemus ja hänen persoonansa ovat niitä tekijöitä, jotka puheenjohtajan pestiin oikeuttaisivatkin.

Timo Soini

Ei jytky ole mihinkään sulanut, kuten media väittää. Täysin selvää oli, etteivät edes perussuomalaiset itse haluaisi puheenjohtajaansa presidentiksi - eihän olisi ketään, joka hänen saappaisiinsa voisi asettua.

Verrattuna aiempiin kampanjoihinsa, on myönnettävä, ettei Soini vetänyt presidenttipeliä täydellä teholla. Selväähän oli, että tärkeintä oli olla pitämässä puolueen arvoja esillä. Siinä hän varmasti onnistui, mutta eurosaarnat yms "setti" alkaa olla aika kulunutta tavaraa.


Paavo Lipponen

Kun oli selvää, ettei Lipponen tule pääsemään toiselle kierrokselle, hänen olisi kuulunut todeta se rehellisesti: hän ja takana ollut SDP tekivät paskan kampanjan. Eivät hyvää. Siinä missä muiden top-kuutosehdokkaiden tilaisuudet täyttyivät ihmisistä ja pitivät sisällään jonkinasteista hurmosta, olivat Lipposen kirjojen signeeraustilaisuudet vähäväkisiä. TV-esiintymisestä jäi väsynyt kuva, ja mainos "PÖÖ! Hei, ei ole mitään pelättävää" oli enemmänkin naurettava kuin vakavasti otettavissa oleva spotti.

Lipponen puhui kampanjansa aikana suvaitsevaisuudesta rakentavassa hengessä. Rakentava henki ei ollut uskottavammista päästä - ainahan Lipponen on tavannut sanoa asiansa suoraan murjahdellen. Viime vuosien kyseenalaiset "so what" -kohut romuttivat muutenkin Lipposen mainetta, siinä missä Sauli Niinistö oli kohentanut jo vuosien ajan omaansa.

Paavo Arhinmäki

Arhinmäki osoitti nuoresta iästään huolimatta pärjäävänsä väittelyissä kohtalaisesti ja oli ennen kaikkea värikäs ja sanavalmis. 5,7% on vasemmistoliiton ehdokkaalta hyvin - ehkä joskus tulevaisuudessa hän kerännee jopa parempia tuloksia, mikäli ehdokkaaksia asettuu. Alunperin vaikutti siltä, että hän olisi lähdössä vain pitämään puolueensa arvoja esillä, mutta hänestä tuli varteenotettava ehdokas etenkin huiman loppukirin ansiosta - hengittihän hän lopputuloksissa jo Lipposen niskaan.
Monet tietävät sen, että dissaan aika paljon kavereitani. Toiselle vittuilu liittyy paskaiseen kämppään ja toiselle kuinka "sä oot eri lailla tynnyri". Mutta sen lisäksi vitsailen hyvin paljon myös itsestäni - siitä kuinka pinnallinen, hinttarimainen, ärsyttävä, naisennäköinen, jatkuvasti joka asiassa pätevä, friikki ja itseäni täynnä oleva olen. Oikeastaanhan nuo ovat kyllä faktoja, mutta niille voidaan antaa kauniimpikin nimitys - itseironia.

Useimmiten ihmiset osaavat tulkita vaikkapa heiton "olen niin hyvännäköinen että kaikki haluaa TOTTA KAI panna mua" vitsiksi, mutta vuosien varrella olen tullut kohdanneeksi ihmisiä, jotka ovat tulkinneet tuon kaltaiset lausahdukset jonkinasteiseksi narsismiksi ja päätelleet että olen täysi kusipää. Ei sinällään, niin olenkin. Tuo lause oli siis itseironiaa.

Sitäkin pahempia ovat ne, jotka odottavat vitsailun "omasta surkeudesta" olevan merkki huonosta itsetunnosta ja luulevat sen takia voivansa kävellä toisen päältä. Itseironia ei ole merkki huonosta, vaan nimen omaan hyvästä itsetunnosta. Läpän heittäminen itsestään kertoo ihmisen olevan sinut itsensä kanssa, se on myös merkki älykkyydestä!

Joten c'mon motherfuckers, heitetään ihan perhanasti läppää itsestämme!

Pekka Haavisto -fiktioitaPerjantai 27.01.2012 15:34

Netissä tulee lukeneeksi jos jonkinlaista tekstiä, väitettä, faktaa ja joskus ihan vaan täyttä paskaa. Viime aikoina presidentinvaalit ovat synnyttäneet aktiivisia keskusteluita, ja näistä keskusteluista omaan silmääni on tarttunut muutama Pekka Haavisto Fiction:

"Homoutensa vuoksi Haavisto ei voi tehdä vierailuja ulkomaille esim. islamistilaisiin maihin. Sen lisäksi myös länsimaissa tieto homosta presidentistä voi saada suomalaiset naurunalaisiksi."

Väite on fiktiota. Esimerkiksi Saksan ulkoministeri Guido Westerwellen ja Islannin pääministeri Johanna Sigudardottir ovat molemmat avoimesti homoseksuaaleja. Westerwellen on ulkoministerinä vieraillut myös islamistisissa maissa, joissa homoseksuaalisuus on rikos, eikä ole joutunut ongelmiin seksuaalisuutensa kanssa. Islamistisissakin maissa osataan kunnioittaa ja ymmärtää länsimaista suvaitsevaisuutta.

Kuinka moni edes tietää näiden kahden poliitikon seksuaalisuudesta? Ainakaan vielä muutamia kuukausia sitten, ei lähes kukaan suomalainen. Miksi muualla naurettaisiin suomalaiselle homopresidentille, jos siellä ei ole aiemmin välitetty homosta pää- tai ulkoministeristäkään?

Sitä paitsi, Haavisto on kansainvälisen työnsä puolesta toiminut esimerkiksi Sudanin Darfurissa ja Afganistanin alueella. Molemmat ovat muslimimaita, ja kyllä, Haavisto on selvinnyt siellä hengissä.

Haavisto on ilmoittanut, että mikäli valtiovierailukutsu koskee presidenttiparia, lähtevät molemmat. Mikäli kutsu koskee vain presidenttiä, lähtee vain presidentti. Hyvin yksinkertaista.

"Presidentin tehtäviin kuuluu olla puolustusvoimien ylipäällikkö. Siviilipalveluksen suorittanut henkilö ei voi tällaista virkaa toimittaa."

Väite on fiktiota. Amiraali Juhani Kaskeala totesi HBL:n haastattelussa pitävänsä Haavistoa täysin pätevänä virkaan, vaikkei Haavisto olekaan asepalvelusta suorittanut. Haavisto omaa Kaskealan mukaan hyvät tiedot Suomen puolustusvoimista. Sen lisäksi Haavisto on ollut aktiivisesti mukana rauhanturvaamisoperaatioissa ja on Suomen ainut sotilasansiomitalin saanut sivari.

On myös huomattava, ettei Tarja Halonenkaan ole suorittanut asepalvelusta, mutta on silti pystynyt toimittamaan ylipäällikön virkaa viimeisimmän 12 vuoden aikana.

"Pekka Haaviston ulkopoliittinen kokemus ja tietotaidot ovat huonommat ja heikommat kuin Niinistön."

Väite on fiktiota. Haavistolla on kesken jääneistä yliopisto-opiskeluistaan huolimatta vankka kokemus ulkomailta erilaisissa tehtävissä YK:n ja EU:n parissa. Siinä missä Niinistön ulkopoliittinen kokemus ja tietotaito on pääasiassa taloudellista osaamista, on Haavistolla kokemusta nimenomaan diplomaattisuudesta, ihmisoikeuksien eteenpäin ajamisesta ja sovittelevuudesta - tällaista samaa arvojohtajakokemusta löytyy myös vielä istuvalta presidentti Tarja Haloselta ja entiseltä presidentiltämme, Nobelin rauhanpalkinnon saaneelta Martti Ahtisaarelta.

Ulkopolitiikka-lehden arviossa Haavisto rankataan Suomen viidenneksi merkittävimmäksi kansainväliseksi vaikuttajaksi - sijalla 6 on istuva presidentti Tarja Halonen, Niinistöä kyseiseltä listalta ei löydy. Martti Ahtisaari on kertonut, että itse YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on aikoinaan pyytänyt Ahtisaarta esittelemään hänelle Haaviston.

Haavisto on ääriviherpiipertäjä.

Väite on fiktiota. Haavisto on ottanut kannanotoissaan (esim sikatilojen salakuvauksen suhteen) eroa puolueensa mielipiteisiin. Toki Haavistolle on tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi ympäristö ja ihmisten tasa-arvo kuten muillekin vihreille. Täytyy muistaa, ettei ehdokasta kuitenkaan äänestetä vain ja ainoastaan hänen puoluetaustansa takia: presidentinvaalit ovat ennen kaikkea arvoihin pohjautuva henkilövaali - etenkin nykyisin, kun presidentin varsinainen valta on supistunut kausi toisensa jälkeen pienemmäksi.

Haavisto pääsi toiselle kierrokselle vetoamalla homouteensa ja vääristeltyjen gallupien perusteella.

Väite on fiktiota. Haavisto on itse pyytänyt, että häntä äänestettäisiin muiden saavutusten (esimerkiksi kansainvälisessä kriistityöskentelyssä ja rauhanturvaoperaatioissa) eikä vain ja ainoastaan seksuaalisuuden perusteella. Toki voi olla, että häntä äänestäneissä on myös niitä ihmisiä, jotka haluavat tuntea itsensä avarakatseisiksi äänestäessään homoa presidentiksi. Toisaalta, voivathan jotkut wanhanaikaiset äänestää Niinistöä kauniin vaimon takia.

Gallupit eivät ennustaneet Haavistolle läheskään niin suurta kannatusta mitä hän sai ensimmäisellä kierroksella. Gallupit ounastelivat 14-15 % äänisaalista, mutta lopullinen äänimäärä päätyi lähes 19 prosentin saaliseen.

Tammikuun ihQutusbiisiLauantai 21.01.2012 20:59

Maailma loppuu tänä vuonna, mutta ihQutusbiisit jatkavat eloaan aina siihen asti ja sen jälkeenkin.

2012 ensimmäinen ihQutus on viivästynyt normaalista julkaisuajankohdasta (kuukauden alkupuoli), kun oikeantuntuisia kappaleita ei ole meinannut mistään löytyä. MUTTA Sean Paul featuring Alexis Jordan pelastavat tilanteen uudella hitillään Got 2 Luv U!



Jamaikalainen Sean Paul on tehnyt sen taas - Got 2 Luv U on tarttuva tanssibiisi höystettynä sopivan macholla, seksiä tihkuvalla ja biletunnelmaa täynnä olevalla musiikkivideolla.

Äänestä heitäTorstai 12.01.2012 22:18

Annan tukeni presidentinvaaleissa kolmelle ehdokkaalle. Vaikka presidentin valta kapenee jälleen kerran uuden aloittaessa toimintansa ensi maaliskuussa, on presidentti (etenkin nyt) arvojohtaja, joka voi mielipiteillään ja toiminnallaan vaikuttaa kansan syviin riveihin.

The ErQ's List

2. Pekka Haavisto (pääsuosikkini)

Rakentava, sovinnollinen Haavisto on yllättänyt positiivisesti pärjäämällä erinomaisesti vaalitenteissä - siinä missä muut ovat hermostuneet, on hän pysynyt asiallisena ja rakentavana. Haavisto on tehnyt hienon eron muihin vihreisiin ja halunnut "perussuomalaisten vastavoimaisuuden" sijasta toimia sillanrakentajana puolueiden välillä. Hän on osannut muodostaa asioihin selkeitä mielipiteitä, eikä ole arkaillut tuoda niitä esille. Kyky itseironiaan on yksi presidenttiehkokkaamme persoonan parhaimpia puolia.

Haavisto on osoittaunut kasvaneensa asiapoliitikoksi. On valitettavaa, että hyvin pitkälle hänen homoseksuaalisuutensa on jättänyt varjoon monet muut hänen ominaisuutensa. Monet ovat epäilleet, voisiko presidentin seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa kansainvälisiin suhteisiin, mutta toisaalta, samaa epäiltiin aikoinaan ensimmäisen naispresidentinkin aikaan. Haavisto on aiemminkin tehnyt hienoa, kansainvälistä työtä maailmalla.

Myönnän itse, että minulla oli Haavistoa kohtaan ennakkoluuloja. Pelkäsin pahoin Haaviston olevan vain "jokin vihreiden muka-avarakatseinen ehdokasvalinta," tai hänen ajattelumallinsa muistuttavan "hei olen homo jos minua ei äänestetä se on syrjintää ja olen sitten aivan järkyttynyt", muttei oman seksuaalisuuden korostamista ja siihen vetoamista ole tapahtunut.

(Jos ei kelpaa, niin nämä ovat sentään Niinistöä parempia:

9. Paavo Arhinmäki
Nuori ja räväkkä. Omaa selkeitä mielipiteitä. Toki hän on valitettavasti enemmän velvollisuudesta puolueen presidenttiehdokkaana, mutta
5. Paavo Lipponen
Myönnettäköön, televisiokampanja on epäonnistunut. Lipponen on kuitenkin kansainvälinen, vaikutusvaltainen, sosiaalisesti hyvin verkottunut, todellinen valtiomies. )

Happy birthday to you darling <3Keskiviikko 11.01.2012 21:19

Happy birthday to you
My dear 3310 <3

10 vuotta elämää 3310:n kanssa!



Jos nyt mietit, että
a) onko minulla elämää
b) mitä vittua,
niin a) en kommentoi ja b) en ikinä osaa luopua mistään vaan kiinnyn kaikkeen aivan liikaa. Kännykästä on muutenkin tullut osa persoonaani. Ja hei, onhan noi leijonakuoret aika söpöt ;>

11.1.2002 se alkoi. Silloin matopeli ja "kuvaviesti"mahdollisuus herättivät ikätovereissani kateutta. Nyttemmin wanha klassikko herättää lähinnä huvittuneisuutta, mutten koskaan tohtisi luopua rakkaasta kännykkämallista!

Kulunut vuosi on ollut kaikista rankin - syksyn ongelmat johtivat siihen, että sim-kortti ja eri tiedostot pitivät siirtää toiseen ruumiiseen. Elämä kuitenkin jatkuu eteenpäin. Toivottavasti toiset 10 vuotta.

HÄN ottaa onnitteluja vastaan! :D

[Ei aihetta]Keskiviikko 11.01.2012 01:07

Joskus on vaan jännää tajuta omat

- ulkonäölliset
- fyysiset
- henkiset
- älylliset
- sosiaaliset

RAJAT. Elämä on täynnä rajoja JA VITTU MITEN SUURIN OSA MEISTÄ OSAA HYVÄKSYÄ SEN?

Vittu.

Aa niin siis mua vituttaa.

Rage.

Ei vittu nauran tälle merkinnälleni parin vuoden päästä jos joskus nään tän. Tai sit totean ettei mikään oo muuttunut. Toivottavasti nauran.

Vittu.

LuQnurkkausKeskiviikko 04.01.2012 19:43

Viime aikoina luettua:

Suzanne Collins - Nälkäpeli -trilogia:
*****
Nälkäpeli
Vihan liekit
Matkijanärhi

Nälkäpeli kertoo karusta lähitulevaisuudesta - ihmiskunta on tuhoutunut luonnonmullistusten, saasteiden ja sotien seurauksesta. Maailman raunioista on syntynyt totalitäärinen Panemin valtio, joka sijaitsee ennen "Pohjois-Amerikaksi" kutsutulla alueella.

Panemin pääkaupungissa, Capitolissa, asiat ovat hyvin. Ihmisillä on rahaa, ruokaa ja kaikki hyvin. Nappia painamalla saa käytännössä mitä vain. Hyvinvointi ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti kaikkialle: muut osat valtiosta on jaettu 12 osavaltioon, joilla jokaisella on oma velvollisuutensa tuottaa tavaraa ja kulutettavaa Capitolin tarpeisiin.

Merkiksi ylivertaisuudestaan Capitol järjestää vuosittain Nälkäpeli-nimisen tosi-tv-sarjan, johon arvotaan kultakin vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika mukaan kaikkien 12-18-vuotiaiden nuorten joukosta. 24 nuorta päätyvät Nälkäpeli-areenalle, ja pelin säännöt ovat yksinkertaiset: heidän kuuluu tappaa toisensa, viimeinen elossaoleva on voittaja.

Tällä kertaa ei-toivottu arpa osuu vyöhykkeellä 12 asustavan 16-vuotiaan Katniss Everdeenin pikkusiskoon. Pelastaakseen siskonsa hengen Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi hänen tilalleen.

Nälkäpeli-sarja on taitavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Dystopia/sci-fi -tyylinen tarina saa pohtimaan, mikä on hyvä ja mitä on pahuus sitten on. Voisiko tulevaisuus olla näin karu? Nälkäpeli-areenan hyvinkin brutaali väkivalta on mieltä kouhuttavaa, mutta jollain kierolla tavalla myös viihdyttävää luettavaa. Sen lisäksi sarja paranee kirja kirjalta.

Suosittelen jokaiselle tulevaisuuden kauhuskenaarioita käsittelevän kirjallisuustyypin (siis dystopian) ystäville ja yleensäkin vähän radikaalimmista ja erikoisemmista kirjoista pitäville. Nälkäpeli on tunteita herättävä, koukuttava ja kerrassaan upea moderni klassikko.
MUTTA älkää missään nimessä lukeko ainakaan kakkososan kansitekstiä, se spoilaa aivan liikaa!

Aila Tuomisto - Kuolemanvoittoleikki
*

Kuolemanvoittoleikki kertoo nuorten Kristianin ja Mikan sekavan ihmissuhdesopan. Kristian on androgyyninen, masennuksesta kärsivä ja tuoreeltaan valtavan perinnön saanut mies - ja koko elämänsä rakastunut urheilulliseen perushetero-Mikaan. Sen lisäksi he ovat toistensa velipuolia ja Mikan heteroudesta huolimatta heidän välillään on tapahtunut jotain seksuaalista. Sen lisäksi heillä on epämääräisiä mökkiviikonloppuja, joiden aikana he "voittavat kuoleman" käyden lähellä toistensa tappoa / kuolemaa - esim ampumalla toisiaan kohti lyhyeltä etäisyydeltä haulikolla venäläisen ruletin tapaan.

Kirjaa, sen juonta ja sanomaa on hankala tajuta sekavan tarinan takia. Ensimmäiset luvut kirjasta kuluu kysyessä "niin mistä tämä nyt kertoo" ja seuraavien jälkeen kysymys on edelleen sama, mutta alkuun voi lisätä "mitä vittua". No, halusin että minulle suositellaan kirjaa, jollaista en ole ennen lukenut - ja tämä tosiaan sellainen ainakin oli! En voi sanoa, että olisin kirjasta erityisemmin pitänyt enkä voine suositella sitä muillekaan.

Tuomas Kyrö - Kerjäläinen ja jänis
**

Joululahjakseni saamani Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis oli viime vuoden kehutuimpia ja suosituimpia kirjoja. Jo Mielensäpahoittajalla kansan sydämiin iskenyt Kyrön uusi teos on viimeistään hänen läpimurtonsa.

Romanialainen Vatanescu hankkiutuu Suomeen venäläisen ihmiskauppiaan ja -salakuljettajan Jegor Kugarin avulla. Hänellä on yksi tavoite - saada tarpeeksi rahaa kustantaakseen pojalleen hienot nappulakengät, jotta tällä olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa ja tulla kenties jopa ammattilaiseksi. Kaikki ei ole kuitenkaan kuten Vatanescu odotti - romanialaisen kerjäläisen osa on huono eikä elämä ole helppoa ilman passia tai sosiaaliturvatunnusta. Tarinan aikana Vatanescu matkaa ympäri Suomea mukanaan Helsingissä pelastettu citykani.

Ajankohtaista romaania on ehditty jo kehumaan niin onnistuneeksi yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi satiiriksi, että Kerjäläinen ja jänis olisi jo ilmestyessään klassikko - ehkäpä teos on jopa selkeää esikuvaansa, Arto Paasilinnan Jäniksen vuotta, parempi. Kyrö onkin taitava kirjoittaja, hänen kynänjälkensä on elävää ja kekseliästä, mutta toki kirjan vertauksissa on vähemmän toimivia oivalluksia.

Kuitenkin, parempaa ja reilusti oivaltavampaa poliittista satiiria edustaa esimerkiksi Jari Tervon Koljatti. Ja juuri ajankohtaisuutensa takia Kerjäläisestä ja jäniksestä ei klassikkoa tule. Kyrön teksti tökkää kuin tikku silmään viimeistään kymmenen vuoden päästä - kirjassa mainittu nykyteknologia on silloin jo pahasti vanhentunutta ja juuri nyt ajankohtaiset poliittiset ilmiöt ovat painuneet unholaan. Paasilinnan Jäniksen vuosi sen sijaan on kertomuksena ikuinen ja kirjan voi lukea vielä tänäkin päivänä.

Kerjäläinen ja jänis on mukava kertomus, mutta viime vuoden ehdottomasti yliarvostetuin tapaus suomalaisessa kirjallisuudessa.