IRC-Galleria

ErQ

ErQ

Hey baby, give me a chance to show you I'm a good guy.

Selaa blogimerkintöjä

Stand up -koomikkonaTiistai 29.04.2014 23:29

Kaverini Markus kutsui minut katsomaan helmikuussa siilinjärveläisravintola Vintissä ollutta open mic -iltaa, jossa niin kokeneet kuin vähemmänkin kokeneemmat stand up -koomikot esiintyivät. Maaliskuussa menin iltaan uudestaan ja tajusin: hei, totahan vois kokeilla. Ilmoittauduin siis seuraavaan open mic -iltaan, joka järjestettiin nyt tuoreeltaan lauantaina 26. huhtikuuta.

Vitsailin esityksessäni parisuhteestani ja alastonmallin työstäni. Alussa vertasin stand upia perseseksiin: "ehkä tääkin aluksi sattuu ja pelottaa mut sitten alkaakin rentoutua ja huomaa et tää onkin ihan kivaa." Ensikertalaisena sain esiintyä viiden minuutin ajan, kokeneempien esiintyjien show't voivat vaihdella tiiviistä viisiminuuttisesta jopa viiteentoista minuuttiin.

On tunnustettava, että jännitin esitystä tavattomasti. Show'ssani oli täydelliset ainekset katastrofiin: aloin suunnitella sitä paperille vasta iltapäivällä, eikä verbaaliset kykyni olleet perjantai-illan syntymäpäiväjuhlieni jäljiltä terävimmillään. Osa kavereistanikin kertoi jännittäneensä hieman puolestani. Onneksi Lotta oli sanonut jo pari viikkoa aiemmin: "tulen kyllä varmasti katsoo ja lupaan nauraa!" (piti muuten lupauksensa)

Kaiken kaikkiaan noin 15 ystävääni saapui katsomaan esitystä. Populaa oli paikalla noin 30-40 henkeä, joten tilaisuus oli sangen intiimi. Itsellenikin yleisö oli pieni, sillä esimerkiksi lukion päättöjuhlissa keväällä 2013 pitämääni puhetta oli kuuntelemassa yli puolisen tuhatta ihmistä.


Lunttilappu eli luonnostelma esityksestä: vitsit ja aiheet on merkitty ranskalaisin viivoin.

Alkujännitys laski ensimmäisen puolen minuutin aikana ja esiintymistilanne alkoi tuntua luontevalta. Oli ilahduttavaa, että yleisö otti minut hyvin vastaan – etenkin ensimmäisten esiintyjien aikana oli vaikuttanut, että yleisö olisi tällä kertaa vaikea.

Kokonaisuudessaan esitys sujui hyvin, ellei jopa loistavasti: esiinnyin illan puolivälissä, jolloin yleisö oli jo sopivan vapautunutta. Naurua tuli etenkin alun perseseksivitsille ja alastonmallin pikkusiskolle ("kuvittele meneväsi aivan normaalisti kouluun ja näkeväsi käytävän alusta loppuun täynnä alastonmaalauksia isoveljestäsi"). Loppupuolen esityksestä sain palautetta pienestä toistosta, lisäksi mikrofonin käsittelyä täytyy kuulemma vielä hioa, mutta kokonaisuudessaan olin ensikertalaiseksi todella hyvä. Kiitosta tuli erityisesti juttujen rohkeudesta ja siitä, että alastonmallivitsit olivat työn harvinaisuuden tähden erittäin ainutlaatuisia. Minut toivotettiin tervetulleeksi Vinttiin uudestaankin, woo!


Esiintyessä pääsin flow-tilaan, minkä huomaa myös esityksen videotallennetta tsiigaillessa. Viisiminuuttinen esitys venähtikin kuuteen minuuttiin, vaikka pelkäsin show'n jääneen liian lyhyeksi. Aika lentää lavalla ollessa. Itsensä katsominen videolta on aina kiusallista, mutta se auttaa havainnoimaan ja kehittymään. Itsensä kokee vain niin kömpelöksi ja noh, ihan vain paskaksi, mutta pitänee uskoa muita sen suhteen, että esitys oli tosiaan hyvä ensikertalaiselle. Tallenne on kaikkien Lärvikirja-kamujen nähtävissä. Enjoy.

Ilmaiset alkoholittomat juomat ja yksi ilmainen alkoholillinen drinkki olivat stand up -koomikon työsuhde-edut. Oman esitykseni jälkeen nappasinkin itselleni karpalolonkeron: olihan se oikeasti aika siisti fiilis, c'mon, talo tarjoaa! Lisäksi esiintyjille olisi illan jälkeen ollut tarjolla Vintin kuuluisia, aivan loistavan makuisia hampurilaisia, mutta valitettavasti jouduin itse skippaamaan aterioinnin sunnuntaiaamulla odottaneen työpäivän takia.

Tuntui mahtavalta esiintyä pitkästä aikaa yleisölle vaatteet päällä! Koska esitys sai paljon kiitosta ja kollegatkin kävivät onnittelemassa sen jälkeen, saattanen kokeilla stand upia joskus uudestaankin. Toiseen esitykseen pääsee korjaamaan ensimmäisessä tehdyt virheet. Kun on vetänyt muutaman stand up -keikan livenä pikkuhiljaa tietää miten mikkiä pidellä, ah! Kuka muu muka, EE ÄR QU.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/stand-up-koomikkona.html

SyntymäpäiväjuhlatTiistai 29.04.2014 02:49

Perjantaina 25. päivä juhlistin 20-vuotisuuttani järjestämällä kotonani juhlat!

Olin miettinyt juhlien järjestämistä todella pitkään, enkä ollut varma koko hommasta. Olin juhlinut viimeksi kunnolla syntymäpäiviäni 6- tai 7-vuotiaana. Kun juhliin ei ollut tullut ketään, olin päättänyt, etten enää juhlia järjestäisi. 18-vuotisuuttani kuitenkin juhlin kahtena päivänä: ystäväni Elinan kanssa järjestetyillä yhteissynttäreillä (joita kaikki tosin sanoivat Ellun synttäreiks, mrrr) sekä itse synttärinä pienellä porukalla ja baarivisiitillä.

Nyt oli oikeiden juhlien vuoro. Jo 20-vuotispäivänä tuli pistäydyttyä Albatrossin (k-20 kuopiolaisbaari, joka on auki vain kesäisin) avajaisissa, varsinaiset kotibileet olivat sitten seuraavalla viikolla. Kutsuin Facebookin kautta juhliin noin sata kaveriani, ja tarkalleen ottaen juhlissa ainakin pistäytyi 47 ihmistä, mikä on Savon oloissa hyvin. Valitettavan moni joutui peruuttamaan esimerkiksi sairauden, torstaitouhujen krapulan tai kyytiongelmien takia, mutta kiitettävän moni myös saapui paikalle.

Juhlien teemana oli ulkoilu, eli ainakin valoinen aika oli määrä viettää pihalla. Tarkoitus oli myös pelata ihmissusipeliä (roolipeli, jossa keskiaikaiseen kylään on soluttautunut kaksi ihmissutta, ja ihmisten täytyy selvittää ketkä pelaajat ovat susia), mutta kun jo iltaseitsemältä porukkaa oli yli 30 ihmistä, joista osa jo kännisiä ja peliä osaamattomia, ihmissusi jäi. Siirryimme suoraan juopotteluun.
Kuvia ei tullut hirveästi juhlista otettua, mutta tässä nyt joku "me and the girls" -foto.

Tein pihapatiolle boolin Suomi-viinasta, Koskenkorvan mansikkalikööristä ja Lidlin Sprite-kopiolimpparista. Mansikan makuiseen, varsin makeaan booliin lisäsin vielä ananaksen ja banaanin paloja makua tuomaan. Hedelmäthän tunnetusti myös imevät kiitettävästi viinaa. Noin kuusilitrainen ja vahvuudeltaan kahdeksanprossainen booli loppui nopeasti, mutta onneksi olin tajunnut varata viinaa toiseenkin satsilliseen. Juoma pysyi mukavan viileänä, mistä kiitos Alkon myyjälle, joka neuvoi laittamaan booliin useiden pienten jääpalojen sijasta yhden valtavan jääpalan – valmistin oman jääpalani kakkuvuokaan. Itselleni sekoittelin Chamborde-likööripullosta löytämäni ohjeen mukaisia ranskalaisia martineja – kyllähän nyt omissa juhlissa pitää jonkinlainen hifistelydrinkki olla.



Muut järjestelyt sujuivat jouhevasti. Juhliin tullut Jarkko toi kahden tonnin hintaiset Genelec-kauittimensa, joista riitti iloa sisätiloihin siirryttyämme. Aivan loistavat poppivehkeet! Sipsiä ostin noin viiden pussin verran, ja kaikki meni, joskin herkut loppuivat vasta pikkutunneilla. Kallein yksittäinen panostus juhliin oli kai hotellihuoneen ostaminen mutsille, joka ei muuten suostunut lähtemään kotoa pois. Oli sen arvoista.



Syntymäpäivä on tietyllä tavoin ahdistava päivä, ja siihen liittyvät juhlat herättävät joltain osin minussa ahdistusta. Muistaako kukaan, kiinnostaako ketään, argh, apua. Oli kuitenkin mahtava fiilis, kun niin moni vaivautui ainakin pistäytymään ja muistamaan. Lahjoja tuli mukavasti lähtien juomista Baileys-kakkuihin ja suklaasta liukuvoiteisiin. Hauskaa, että moni ymmärsi minun arvostavan erityisesti juotavia lahjoja!

Meno alkoi hyytyä yhden aikoihin, jolloin porukka oli jo lähtenyt suurimmaksi osaksi pois. Viimeisimmät vieraat pistäytyivät noin yhden aikoihin, ja kahdelta talo olikin yöpyjiä lukuun ottamatta tyhjillään. Juhlien jälkeen siivoilin vähän aikaa sisätiloja, aamulla edessä oli sisällä imurointi ja pihan laittaminen kuntoon. Pulloja ja tölkkejä löytyi pitkin taloa ja pihaa, kaiken kaikkiaan kolmen ison ostoskassillisen verran, woo.

Uusi kokemus tämäkin: ensimmäiset itse järjestämäni kotibileet! Juhlat olivat kaikin puolin iloinen yllätys! Mahtavan moni ihminen muisti ja tuli. Porukka osasi juhlia sopivan riehakkaasti, mutta kuitenkin fiksun aikuismaisesti – vain yhtenä poikkeuksena eräät viinakokoelmastani luvatta pulloja availleet. Homma ei karannut käsistä eli talo ei täyttynyt itselleni tuntemattomista kuokkavieraista. Paikkoja ei rikottu eikä tavaroita varasteltu. Neljästä lähimmästä naapurista vain yksi sattui olemaan kotonaan, mikä tuuri! Naapurivälitkin siis säilyivät, joskin ainoa kotonaan ollut oli tosin tiettävästi autojen metelistä vittuuntunut. Kirsikkana kakun päällä kutsuttu porukkakin viihtyi: oli kuulemma mukavaa nähdä tuttuja, joita muuten ei näkisi. Eräs kaverini kehui juhlia "amerikkalaisleffojen tyylisiksi kun talo ihan täynnä", awws mikä kohteliaisuus!

Joka tapauksessa, ehkä juhlia uskaltaa järjestää joskus uudestaankin. Ei heti lähikuukausina eikä ehkä edes tänä vuonna, mutta kolmekymppisien suunnittelun voi ainakin aloittaa. Ehkä pyöreiden vuosien täytöstä saisi jonkinlaisen juhlaperinteen? Miten olisi vaikka "kolme vuosikymmentä, kolme päivää putkeen juomista"? Maltan tuskin odottaa kolmekybäsiäni!

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/syntymapaivajuhlat.html

Uskovainen nuori on syrjitty nuoriLauantai 19.04.2014 19:34

Pääsiäisen aikaan olen tavannut pohtia tässä blogin tekeleessäni uskontoihin liittyviä kysymyksiä. Viime vuonna kirjoitin, ettemme hyväksy uskovaisia esimerkiksi yhtä hyvin kuin homoseksuaaleja. Sain tekstistä palautetta, jossa pyydettiin tarkennusta, millä tavoin uskossa olevia syrjitään tai miten heitä ei suvaita.

Vaikka enemmistö kansasta kuuluu edelleen kirkkoon, erityisesti nuorten keskuudessa uskovaiset ovat aidosti vähemmistöä. Nuorista Jumalaan uskoo vain 15 prosenttia, kun taas ei lainkaan uskovien osuus on kolmannes, 34 prosenttia. Muut eivät usko Jumalaan kristinuskon opettamana, ovat epävarmoja tai eivät ole halunneet kommentoida kysymystä. On kuitenkin selvää, että Jumalan olemassaolosta on varmoja paljon pienempi osuus kuin siitä, ettei minkäänlaista jumalaa ole.

Puhuttaessa uskovaisista ongelmana on, että uskovaiset nähdään fundamentalisteina, jotka uhraavat palaviin puuristeihin sidottuja pieneläimiä. Kiihkoilijoina, jotka itsemurhapommittavat väärinajattelijoiden rakennuksia. Konservatiiveina, jotka vastustavat homoutta, evoluutiota ja kymmensormijärjestelmää.

Mut ku ne uskovaiset on suurimmaksi osaksi aika tavallisia ihmisiä.

Useimmat heistä käyvät tavallisissa töissä, he asuvat normaaleissa perheissä ja syövät samoja ruokia kuin ateistitkin. Useimmat heistä eivät kyseenalaista luonnontieteellisiä faktoja eivätkä bongaile viittauksia illuminatiin Disney-elokuvista ja musiikkivideoista. Kaikki uskovaiset eivät pimputtele juuri häiritsevimmillä mahdollisilla hetkillä vieraiden ovikelloja tai julista Jeesusta megafonin kanssa julkisilla paikoilla. Nämä ovat vähemmistöä vähemmistön keskuudessa.

Tiedän tapauksia, joissa uskovaisuutensa takia joku on ollut ei-toivottu vieras juhlissa. Tiedän, että yhä harvempi nuori uskaltaa puhua uskostaan avoimesti leimatuksi tulemisen pelon vuoksi.

Uskosta ei puhuta. Jokainen voi todeta asian vaikka tarkastelemalla Lärvikirjan kaverilistaansa: uskovaisten osuus on 15, ateistien osuus on 34 prosenttia. Ateistien määrä on siis noin kaksinkertainen verrattuna uskovaisiin. Ainakin omista kavereistani avoimesti ateistien osuus avoimesti uskoviin on kuitenkin moninkertainen.

Meitä ateisteja on vainottu uskovaisten toimesta kautta aikain. Jumalan kieltämisestä on saanut pahimmillaan kuolemantuomion. Jälkikäteen tällainen on ymmärrettävästi tuomittavaa. Nyt olemme kasvavaa enemmistöä. Vaikka uskovaisten kohtelu maallistuvassa maailmassa on vielä kaukana ateistien aiemmasta kohtelusta, toivon, ettei heitä tarvitsisi sortaa edes niinkään pienillä asioilla kuin uskon vähättelyllä, ennakkoluuloilla tai puhtaalla syrjinnällä.


- blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/uskovainen-nuori-on-syrjitty-nuori.html
- Osa pääsiäisen tekstisarjaa, jossa pohditaan uskontoa ja ateismia. - http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Suomessa
- www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2468/suomalaisten_usko_jumalaan_ja_kristillisiin_oppeihin_on_vahentynyt

Tavallinen ihminen, en pidä sinustaTorstai 17.04.2014 02:05

Kännikuskasin kahta kaveriani toissa viikonloppuna. Bileitä emännöinyt henkilö säikähti kuultuaan sen Erkin toimivan heille kuskina. Varovaisen suorasanaisesti hän totesi toiselle kaverilleni, etten ole tervetullut. Kaverini totesi huvittuneena, että eiköhän Erkki ole asiasta jo tietoinen. Juhlien emäntä hämmentyi: ai, mistä se tietää?

Niinpä, mistä minä tietäisin. En olisi voinut toki päätellä asiaa siitä, kun olin tulossa saman henkilön halloweenbileisiin puolitoista vuotta aiemmin: puheluihini ei vastata, kun tarvitsisin ajo-ohjeita paikan päälle. En ole toki voinut päätellä mitään siitä, että varmaankin viisi yhteistä tuttavaamme ovat kertoneet, etten ole hänen kämpilleen tervetullut.

Tiettävästi ongelma on, ettei emäntä (ja/tai hänen poikaystävänsä) diggaa oikein sitä, että olen homo. Hyi, homo. Biseksuaalisuuden luontaisetuja: vaikka pitäisi pääasiassa naisista, on silti ihmisten puheissa homo.

Ei siinä, on olemassa varmaan kymmeniä syitä olla pitämättä meikäläisestä. Olen alastonmalli, rohkeasti oma itseni, shokkivärihiuksinen, entinen sivari tuleva totaalikieltäytyjä, ruskeasilmäinen, kuulemma älykäskin, sosiaalinen, välillä hyvinkin itsekeskeinen, itsetietoinen, egoistinen paska... ja niin, se hintti kanssa.

Teen nyt shokkipaljastuksen: tavallinen ihminen, minäkään en pidä sinusta.

Joskus tuntuu, että joka kaveriporukkaan kuuluu aina se yksi Hillevi, joka on... joka on... josta ei saa kiinni. Hillevi, joka ei koskaan tee mitään erityisen räväkkää. Hillevi, joka ei koskaan yllätä ihmisiä uravalinnallaan tai kouluasioillaan. Hillevi, joka ei tuo mitään uutta keskusteluun, vaan tyytyy toteamaan, että Anitan uudet hiukset ovat muuten tosi kivat. Hillevi, jonka elämässä ei satu koskaan mitään edes puoliksi kiinnostavaa. Hillevi, jonka Facebook-seinä täyttyy kavereiden kanssa vierailluista paikoista ja koirakuvista.

Hillevi, joka on niin muodoton, ettei kääntämällä eikä vääntämällä saada esiin edes yhtä särmää. Hillevi, joka on niin kuiva, ettei puristamalla saada esiin edes pisarallista persoonaa. Hillevi, joka ei koskaan laula huonosti (muttei poikkeuksellisen hyvinkään) baarikaraokessa. Hillevi, joka ei koskaan biletysyön jälkeen herää hotellihuoneesta Golden Rax Pizza Buffetin ilmapallo kädessään miettien mitä vittuu mä oon tehny.

Teen toisen paljastuksen: en pidä, mutta siedän ja hyväksyn.

Ei minulla ole loppujen lopuksi mitään Hilleviä vastaan. Toki toivoisin, että joskus Hillevi voisi edes hetkeksi varastaa show'n, viedä keskustelua eteenpäin tai ihan vain räväyttää, mutta ymmärrän, ettei jokainen ihminen niin tee. Eikä tarvitsekaan – muuten hilleveitä ei olisi. Kaikessa mitäänsanomattomuudessaan Hillevikin on vain oma itsensä.

Kuulen aina välillä olevani erilainen. Kaikki eivät hyväksy minua. Erilaisuutta ei aina hyväksytä. Monet toitottavat aina, että erilaisuus pitää hyväksyä. Normaaliuden hyväksymisestä ei tarvitse puhua, kuka nyt sitä ei hyväksyisi.

Hillevit ja normaalit ihmiset, minä en läheskään aina erityisesti välitä tai pidä teistä, mutta minä hyväksyn teidät. Tehkää samoin, sietäkää edes. Ei se vaikeata ole. Ei teidän tarvitse pitää minusta, mutta uskon vakaasti, että voimme tulla toimeen.


blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/tavallinen-ihminen-en-pida-sinusta.html

Ask.fmTiistai 15.04.2014 00:04

Ylpeänä voin kertoa tunkeneeni naamani ja narsismini jälleen yhteen uuteen paikkaan! Koska kaksikymppiseni lähestyvät ja ikäkriisini sen kuin syvenee, on aika tehdä jotain saatanan teiniä: I'M ON ASK.FM BITCHEEESSSSSSSS

http://ask.fm/erkkiperkele

Katsotaan kauanko tota skeidaa jaksaa. : D

SyöpäläisetTorstai 10.04.2014 11:09

" ' -- ihan kuin me, me ihmiset, olisimme Äiti Maan iholla kihiseviä syöpäläisiä, me kutitamme ja kiusaamme ja kiehnäämme ja ärsytämme, kunnes sillä ei ole enää muuta tehtävissä kuin desinfioida itsensä. Se nostaa kuumeen, ja se varmaan kirpaisee kuin happokylpy, mutta sen on se tehtävä. Sen on vain se tehtävä. ' "
(Johanna Sinisalo: Linnunaivot)

KusetuksiaTorstai 03.04.2014 22:11

Rakastan erilaisia piloja lähtien pienistä arkisista kusetuksista suuremman kokoluokan jekkuihin. Kujeilu on minulle arkipäivää: esimerkiksi vähän aikaa sitten pistin pikkusiskolleni viestiä, että lähden hakemaan hänet koulusta moottoripyörälläni, vaikka ulkona vallitsi täysi takatalvi ja olin juuri vasta kyseisen kaksipyöräisen hankkinut. Sain kauhistuneen vastauksen: "ETKÄ TUU! "

Aprillipäivä sai minut muistelemaan piloja vuosien varrelta – työelämän, lukion ja yläasteen ajoilta. Pelkään tylsistyneeni, sillä vain yksi pila tuli mieleen kuluneen vuoden ajalta. Toivottavasti en kuitenkaan ole tulossa wanhaksi ja kuivaksi.

Tässä muutamia enemmän tai vähemmän hauskoja (ja yleensä vähemmän aikuismaisia) källiä.

" 'Erkki - yhdeksän ikimuistoisinta källiä' - nyt blogissa."

Kuulokkeet

Tämä on näistä kujeista ehkä lapsellisin, mutta valehtelematta voinen sanoa sen silti minua naurattavan. Eräs oppilas keksi siepata luokkalaisemme repussa roikkuneet kuulokkeet fysiikan tunnilla. Kuulokkeet kulkeutuivat käsistä käsiin luokan taakse, ja me takapenkkiläiset laitoimme ne fysiikan luokan perällä olleeseen huuhtelualtaaseen. Oppitunti sai kiusallisen käänteen, kun opettajamme päätti aloittaa fysiikkaa havainnollistavan kokeen, käveli luokan perälle ja avasi altaan hanan. Täysille. Vasta kymmenen sekunnin kuluttua hän katsoi altaan pohjalle ja ihmetteli: "mitäs täällä on?"

Virtuaalikuolema

Yläasteella puheeksi tuli jossain vaiheessa Facebookin, IRC-Gallerian ynnä muiden sivustojen kuolleille käyttäjille tehdyt muistoprofiilit. Päätimme yllättää erään luokkalaiseni ja teimme silloisen kaverini kanssa feikkisähköpostiosoitteen, jolla lähetimme ii2.org -gallerian ylläpidolle seuraavanlaisen viestin: "Hei! Tämän nimimerkin omistaja Paavo kuoli muutama viikko sitten äkilliseen sairauskohtaukseen. Toivoisimme teidän tekevän hänen profiilistaan muistoprofiilin. Terveisin 8B-luokka ja ystävät."

Ii2 vastasi nopeasti: "Hei, ikävä kuulla. Meillä ei ole valitettavasti ii2:ssa muistoprofiileita (en oikein tiedä, millaista tarkoitat), joten poistimme tunnuksen."

Onneksi luokkalaisellani riitti huumorintajua.

Fiksumpi kuin koululainen

Mitä 15-vuotiaat tekevät tylsistyneinä? Soittavat pilapuheluita! Soitimme muutaman ystäväni kanssa joukon legendaarisia pilapuheluita kahden illan aikana. Monista puheluista mieleen jäi erityisesti Fiksumpi kuin koululainen -puhelu, jonka teimme kahdelle ihmiselle. Ensimmäiseksi kaverini soitti omalla numerollaan tuttavalle, jota ei pidetty erityisenä ruudinkeksijänä, ja kertoi uskomattomia uutisia: hän oli osallistunut MTV3:n ja Radio Novan Fiksumpi kuin koululainen -arvontaan, johon täytyi ilmoittaa itsensä lisäksi myös viisi kaveria. Hän ei ollut itse voittanut mitään, mutta hei, edes eräs ilmoitetuista kavereista oli. "Sä oot voittanut sieltä jotain ja ne soittaa sulle pian suorasta radiolähetyksestä!"

Juttu meni läpi kummallekin soiton uhrille. Puolen tunnin kuluttua laitoimme puhelimen asetuksista tuntemattomalle numerolle (oman numeron lähetys pois päältä) ja soitimme. Ensimmäisen kerran toinen pilamme kohde ei vastannut, ja heti ensimmäisen soittoyrityksen jälkeen hän soitti huolestuneena ja innostuneena: "APUA ne soitti sieltä radiosta mutten uskaltanut vastata!" Kaverini rauhoitteli ja kehotti odottamaan. "Nehän on kuin puhelinmyyjiä, kyl ne soittaa uudestaankin."

Toinen soittoyritys tuotti tulosta: uhrimme vastasi ja minä esittelin itseni Jarkko Taipaleena, Radio Novan juontajana. Kerroimme hänen ystävänsä ilmoittaneen hänet Fiksumpi kuin koululainen -kisaan, jossa palkintoina oli muun muassa Teneriffan-matka ja kaikkea muuta kivaa. Hänen palkintonsa olisi Yamahan skootteri, värivaihtoehdot vaaleansininen tai -keltainen! ...pettymys olikin kova, kun koko touhu paljastui pilaksi.

Euroviisua kuukauden ihQutuksena

1. huhtikuuta 2010 kuultiin kummia: kuukauden ihQutusbiisiksi valittiin Suomen silloinen Eurovision-edustaja, Kuunkuiskaajat-yhtye kappaleellaan "Työlki ellää". Viisu sai perusteluissa kehuja siitä, että suomalaiset uskaltavat olla ylpeitä juuristaan. Surullista (tai hauskinta) kyllä, suuri osa uskoi huhtikuun ihQutuksen olevan oikeasti tässä. C'mon, ihQutuksiksi valitaan vain hyvää musiikkia! (Oikeesti!)

Vuoden positiivinen asenne

Lukiotoverini Ella kusetti minua ensimmäisen vuoden viimeisinä päivinä saaneensa 20 euron arvoisen "Vuoden positiivinen asenne" -stipendin. Uskoin häntä kuin helppoheikki myyntimiestä, ja elin pitkälle seuraavaan lukiovuoteen siinä harhaluulossa, että moinen stipendi olisi oikeasti jaettu. Kun Ella nauraen paljastikin vain viilanneensa minua linssiin, kakkosvuoden päätteeksi päätin "kostaa" ja antaa kyseisen stipendin hänelle oikeasti.

Olin yhteyksissä hänen ryhmänohjaajaansa, koulumme psykologian opettajaan, joka oli tarpeeksi huumorintajuinen lähteäkseen mukaan. Kerroin ykkösvuoden "stipendistä" ja annoin opettajalle kirjekuoren, jossa Ellalle myönnettiin stipendi vuoden positiivisesta asenteesta ja rahaakin oli 20 euroa – Monopoly-valuuttana. Opettaja olisi antanut stipendin keväällä, mutta koska vuoden positiivista asennetta ei lukuvuoden viimeisellä ryhmänohjaustunnilla näkynyt, hän sai stipendinsä vasta abivuoden alkaessa. En ole varma, mihin stipendirahat menivät.

Siilinjärven historiaa

Siilinjärven nimen historia on vakiokalustoani. Erityisesti ulkopaikkakuntalaisiin (tyhmiin eteläsuomalaisiin) juttu osuu ja uppoaa kuin valtamerilaiva Atlantilla. Aloitan stoorin kertomalla Siilinjärven historiasta: 1600-luvun noitavainoissa noituudesta tuomittu huusi roviolla kiroavansa kaikki lähialueen siilit ("totuus se vaan on tarua ihmeellisempää!"), minkä myötä jok'ikinen siili metsästettiin ja hukutettiin läheiseen järveen. Siitä tuli Siilinjärvi.

Mikäli juttu menee läpi, jatkan kertomuksella siilinjärveläisestä perinteestä: kesäkauden avajaisista, joissa jäistä vapautuneeseen Siilinlahteen viskataan elävä siili ja annetaan sen hukkua ("niinpä, onhan se aikamoinen tapa kyllä"). Kerron myös lapsena olleeni katsomassa muutamia kesäkauden avajaisia, ja kuinka eräässä siili oli päässyt uimaan takaisin rantaan. Se oli potkittu takaisin veteen, kunnes se oli viimein hukkunut.

Kerron lopuksi tapahtuman tulleen kielletyksi vuonna 2004 (vuosi vaihtelee) voimaan tulleen EU-direktiivin takia. Nyt yli 200-vuotista perinnettä yritetään kuitenkin järjestää uudelleen, sille on haettu poikkeuslupaa. Totean itsekin kannattavani perinteiden vaalimista ja toivovani, että perinne saataisiin takaisin, vaikka se voi hieman rajulta traditiolta tuntuakin.

The X Effect

Ystäväni Saija oli tulossa mukaan Sinin ja Petran kanssa Matkus-ostoskeskuksen avajaisiin. Jo ennen Sinin ja Saijan hakemista (Saija ei tuntenut muita) keksimme Petran kanssa uskotella Saijalle, että minä ja Sini olisimme joskus seurustelleet. Sinille emme tietenkään seurustelustamme kertoneet mitään. Haimme Sinin, ja Saijan tullessa mukaan kerroin pikaisesti minun ja Sinin menneisyydestä: seurustelimme, mutta nyt välimme ovat kiusalliset.

Nähden siihen, ettei Sini tiennyt seurustelleensa kanssani, hän lähti leikkiin mukaan yllättävän hyvin – sain osakseni vittuilua ja piikittelyä kuin aito ex-poikaystävä konsanaan. Hän totesi muun muassa lihapullieni haisevan pahalta (puhe oli ruoanlaittotaidoistani, mutta noh). Kun kysyin, onko hän kaivannut minua luokseen yövieraaksi, hän totesi ettei ole, ei halua nukkua minun kainalossani. Kysyin varovaisesti, onko hänellä ollut uusia miehiä, ja tokihan niitä oli taas ollut pienen listan verran.

Niin Sini kuin Saijakaan ei tajunnut pilaa. Vaivaantunut Saija kuiskasi vain eräässä vaiheessa tämän olevan hänen elämänsä oudoin ja kiusallisin automatka.

Aktiivinen oppilas

Lukiossa opettajamme antoi suorittaa maantiedon kakkoskurssin niin, että kokeen sijasta oppilas järjestäisi yhden tunnin itse. Päädyin luennoimaan maailmankaupasta. Halusin saada oppilaita mukaan, mutta tiesin, ettei kukaan kuitenkaan vastaisi esittämiini kysymyksiin. Siispä annoin kysymysten vastaukset toverilleni Maijulle. Maiju, joka ei aiemmin ollut kunnostautunut tuntien aktiivisimpana oppilaana, osasi päteä oikein urakalla suurvaltojen mahdollisesta omavaraisuudesta ja eri maiden vaikutusvallasta maailmantaloudessa.

Kuka korvaa pakettiauton?

Muutimme kaverini Sinin (kyllä, sama muija kuin The X Effect -jutussa) Tampereelle helmikuun lopulla. Sini oli vuokrannut muuttoon pakettiauton. Matka sujui hyvin: ajoin Kuopiosta Tampereelle, ensimmäistä kertaa pakettiauton ratissa, ja onnistuin pitämään kaaran vaurioitumattomana jopa Tampereen keskustassa ja Sinin uuden kodin ahtaalla pihamaalla.

Matkalla takaisin Savoon Sini soitteli takaisin. Petra oli siirtynyt kuskiksi. Keksin sanoa Petralle, että tämä voisi mainita Sinille irronneesta sivupeilistä. Petra lähti mukaan ja kertoi, että joo hupsista, Erkki muuten osui pakettiautolla johonkin tolppaan niin, että pakettiautosta irtosi sivupeili. Emme olleet voineet edes pysähtyä pakettiautolla korjaamaan sivupeiliä talteen. Sini vauhkoontui ja alkoi karjua: "Erikhän muuten maksaa sen sitten itse!" Olimme lähteneet mukaan kuskeiksi sillä ehdolla, että mahdolliset vauriot eivät olisi sitten meidän vastuullamme. Onneksi emme kolaroineet siis oikeasti.


// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/kusetuksia.html

Maaliskuun ihQutusbiisitLauantai 29.03.2014 21:48

Jos ei sauna, viina ja terva auta, siinä on potentiaalia kuukauden ihQutukseksi.

Maaliskuussa 2014 ihQutuksia on kaksin kappalein.

Aviciin tuore single Addicted to You on loistava laulu, jossa yhdistyvät voimakas naisääni (joka kuuluu amerikkalaiselle folk-laulajalle nimeltä Audra Mae) ja elektroninen tanssimusiikki. Erityisen vaikuttava on kappaleelle tehty musiikkivideo: videossa kaksi rakastavaista naista ryöstelevät kauppoja Bonnie ja Clyde -henkisesti 1930-luvun tyylisessä maailmassa. Viimeinen keikka, suuri pankkiryöstö, päättää videon dramaattisesti ja sai allekirjoittaneen suorastaan haukkomaan henkeään tunteita herättävyydellään ja yllättävyydellään. Addicted to You on tarina rakkauden huumasta, vaaran viehätyksestä ja vain hetken kestävästä auvosta.



Toinen ihQuttamisen arvoinen viisu on G.U.Y., Lady Gagan uusi single. Sanoitukseltaan yksinkertainen mutta moniulotteinen G.U.Y. kertoo parisuhteen alistuvan osapuolen roolin omaksumisesta ja leikittelee hauskasti lyhenteillä GUY ja GIRL, siten leikitellen myös parisuhteen sukupuolirooleilla. G.U.Y. on ainakin ihQutusbiisilautakunnan (minun) mielestä Artpop-levyn yksinkertaisesti parasta antia.

Kappaleelle tehty lähes 12-minuuttinen musiikkivideo on mestariteos. Kaliforniassa Hearst Castlessa kuvattu video on visuaalisesti henkeäsalpaava ja yksityiskohtia pursuava kokonaisuus. Hearst Castlen arkkitehtuuri ja Lady Gaga näyttävät hyviltä kumpainenkin. Videon sanomaksi voinee tulkita täydellisen jätkän (guy) etsiminen ja kloonaaminen, jotta maailmasta tulisi parempi paikka.



Lady Gagaa on kuultu ihQutuksessa kerran aikaisemminkin, viisi vuotta sitten tammikuussa 2009 kappaleella Poker Face. Kolmesti aiemmin kaksi kappaletta on valittu yhtä aikaa kuukauden ihQtukseksi: syyskuussa 2011 (Lovex - USA ja Depeche Mode - Personal Jesus Stargate mix), toukokuussa 2010 (Maija Vilkkumaa - Lottovoitto ja Sophie Ellis-Bextor - Bittersweet) ja lokakuussa 2008 (M Pokora featuring Verbz - They Talk Shit About Me ja Snoop Dogg - Sensual Seduction).
Katsoin Katy Perryn uuden musiikkivideon Dark Horse. Se oli erittäin mielenkiintoinen.



- Video sijoittuu antiikin ajan Egyptiin. Katy esiintyy videollaan Kleopatrana, joka oli Egyptin viimeinen faarao ennen kuin antiikin aikainen mahtivalta kukistui Roomalle. Kleopatra kuoli vuonna 30 eKr, mikä katsotaan antiikin Kreikan historian helleenisen kauden päätepisteeksi (Ptolemaiokset olivat helleenejä).

- Laulun sanoituksessa Perry laulaa "you can make me your Aphrodite". Afrodite on kreikkalaisessa mytologiassa seksuaalisuuden, hedelmällisyyden ja kauneuden jumalatar. Lisäksi Perry laulaa tulevansa toista (jolle esittää laulun) kohti kuin tumma hevonen, mikä todennäköisimmiten viitannee kristinuskon Raamatun Ilmestyskirjassa mainittavaan mustaan hevoseen, erääseen neljästä hevosesta maailmanlopun edellä.

- Perry on kertonut laulunsanoituksen syntyneen ajatuksesta kirjoittaa noitaan rakastuneelle, että jos tämä rakastuu häneen, paluuta takaisin ei ole. Kristinusko, johon tekstin tummalla hevosella viitataan, suhtautuu noituuteen kriittisesti, epäuskoisesti ja halveksuvasti. Käytännössä keskiaikojen noitavainot kuitenkin todistavat, että noituuteen on uskottu.

- Musiikkivideolla erilaiset miehet tulevat kosimaan Katya ja tuovat hänelle lahjoja, muttei hän ole keneenkään tyytyväinen. Ensimmäisen miehen kaulassa oli koru, jossa luki Allah. Katy muuttaa miehen hiekaksi. Pienen kohun jälkeen koru editoitiin videosta pois. Todellisuudessa Kleopatralla ei ollut supervoimia, vaikka kansalle faarao olikin jumala maan päällä.

- Kleopatra VII eli vuosina 69 - 30 eKr. Kristinusko syntyi noin 60 vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja hioitui seuraavien vuosisatojen aikana nykyiseen muotoonsa. Islamin usko, johon musiikkivideolla esiintynyt Allah-koru viittaa, syntyi 600-luvulla, yli 650 vuotta Kleopatran kuoleman jälkeen.

- Länsimaalainen populaarikulttuuri, ah, tuo ennakkoluulojen, uskontojen ja historiallisesti epäpätevien faktojen sekamelska.<3


// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/03/musta-hevonen-tai-sitten-ihan-vaan.html
Ukrainan kriisi on vaikuttanut monin tavoin ikävästi Suomeen. Venäjä on saanut (ja tulee saamaan osakseen todennäköisesti vielä lisää) talouspakotteita. Kaupanpäällisiksi kriisi on syönyt sijoittajien luottamusta suurvallan talouteen. Kaikki tämä on johtanut ruplan arvon laskuun. Koska Suomen viennistä iso osa suuntautuu Venäjälle, ruplan heikentyminen on haitannut vientiä.

Kaiken epäselvyyden, pelon ja negatiivisuuden keskellä on kuitenkin tärkeää ajatella positiivisesti. Käännetään siis asiat nurinniskoin ja huomaammekin, että Suomihan hyötyy tästä kaikesta! Jos ruplan arvo heikkenee, se tarkoittaa sitä, että saamme venäläisiä luksustuotteita entistä halvemmalla.

Viidelläkympillä Venäjältä saattaa saada hyväkuntoisen laatuauton, Samaran. Kuudellakympillä irtoaa jo postimyyntivaimo! Ladan jalanjäljillä jatkavan Samaran teho on taattu: auto käynnistyy kovillakin pakkasilla ja kestää moitteettomasti pieniä peltikolareita. Mitään länsimaisille autoille tyypillistä, turhaa kerskakulutuspaskaa, kuten ABS-jarruja, laukeavia turvatyynyjä, ohjaustehostinta, radiota, ilmastointia tai nopeusmittaria ei ole, vaan auto on karsittu kaikista tarpeettomista ominaisuuksista. Samara on Auto isolla A-kirjaimella. Saman voi sanoa venäläisistä naisista: hiukset saattavat olla ohuet ja joitakin hampaita puuttua, mutta vähäinenkin avaimen pyörittely virtalukossa saa kyllä venakon lopulta pyörähtämään käyntiin. Okei, jos vaihtoehtoina on olla innokas vaimo sängyssä tai palata takaisin Siperiaan, valinta lienee helppo.

Venäläinen kosmetiikka on tunnettu siitä, että se saa naisen kuin naisen näyttämään kauniilta. Nyt tätä kosmetiikkaa eli vodkaa saa aiempaa huokeammalla hinnalla – erona länsimaan Maybelineihin, Lorealeihin ja Rimmeleihin on vain se, että kauneuden katsojan täytyy nauttia tätä kaunistavaa ainetta, ei kauniiksi tehtävän ihmisen. Huihai Viro ja Tallinnan Viinaranta, tervetuloa Venäjän rajan vodkatislaamot! Eikä tämä jää tähän: russonaisten peruukkeina käyttämät karhuntaljat ovat nyt samoin alennuksessa.

Mitä kaikkea naapurista saakaan! Puuta, kaasua, lautoja, paperia, viinaa, tupakkaa, Kalashnikoveja, homoseksuaalien nyljettyjä päänahkoja, vehnähiutaleita kaurapuuroon, hevoskärryjä, samovaareja, lääketieteen rautaisia ammattilaisia, karvahattuja, ydinkärkiä, sirppejä, vasaroita, pettuleipää... Jos jollakulla venäläisellä vain olisi tietokone, kaikkea tuota voisi nyt tilata polkuhinnoin eBaysta!

Positiiviset vaikutukset heijastuvat myös venäläisten kulutukseen Suomessa: nyt ne saatanat viimein lopettavat mökkien ostelun maastamme! Eihän minulla toki ole mitään venäläisiä vastaan, mutta onhan se ikävää, kun ne ostelevat lomataloja parhailta järvimaisematonteilta. Muun muassa erään mummolani lähistöllä olevan ökytalon osti joku venäläisporho. Kunnan Siwan ja S-marketin nimet muuttuivat kyrillisiksi (Sива ja S-мaгкет) ja henkilökunta osasi ainoastaan heleitä venäjän kielen sanoja. Tuotteina myytiin lopulta enää vain venäläisten tarvitsemia myyntiartikkeleita: tupakkaa, karvahattuja ja kalastustarvikkeita. Lisäksi ryssät kehtasivat käydä valtaamassa jokaisen kyläkauppaan tulleen Karjala-olutlavan itselleen.

Alueen luonto koki samoin ikävän kohtalon. Lähiseudun kaikki hirvet metsästettiin venäläisten ruuaksi, muttei miliisiksi muutettu poliisi vaivautunut tekemään asian korjaamiseksi mitään, vaan palasi venäläisiä puhuteltuaan tyytyväisenä taskuissaan kymmenentuhatta ruplaa eli 30 euroa. Myös karhut katosivat mummolani metsistä, mutta venäläismiekkosen vaimon hiukset eivät näyttäneet biodiversiteetin köyhtymisestä harventuvan – päinvastoin, tukka näytti suorastaan paksuuntuvan! Tämäkään ei riittänyt, vaan läheiseen järveen laskettiin jotain epämääräistä ri-paskaa.

Venäläinen on vihamies maksaessa, mutta todellinen toveri kauppiaana. Ei kun vain vapaakauppasopimusta sorvaamaan ja tuontia kehittämään! Kunhan muistaa vain tietyt turvallisuustekijät, shoppailumatka Venäjän suurkaupunkeihin peittoaa Lontoon ja Pariisin kuusi-nolla.


// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/03/nain-suomi-hyotyy-ukrainan-kriisista.html