IRC-Galleria

Hyvät ihmiset,
me jokainen tiedämme sen, että Suomessa tosiaan on nykyisin sangen paljon ulkomaalaista väkeä mustanaan. Meille osalle se on vain liikaa, mutta miksi niin?

Aluksikin, monet valittavat siitä, että maahanmuuttajat vievät työpaikkamme. Milloin sinä suunnittelit viimeksi perustavasi pizzerian? Tiedätkö, jos SINUT otettaisiin töihin johonkin pizzaravintolaan, sen suosio lopahtaisi alkuunsa. Asiakas tulisi sisään ja ihmettelisi "miks vitussa nää pizzat maksaa 40 euroa?" ja saisi vastauksen "no kun tolle yhdelle pitää maksaa palkkaa."

Rikollisuus on ollut myös yksi syy, miksei ulkomaalaisia kuuluisi huolia Suomeen. Huomauttaisin, että myös ulkomaalaiset kokevat sitä ihan samalla lailla: eräänkin romaninaisen käsilaukku varastettiin, ja mukana olivat hänen kaikki 17 lompakkoaan ja 5 kännykkäänsä. Työssä käyvää, rehellistä mustalaista voisi ehkä hyvinkin kutsua romaanihenkilöksi. Täytyy kuitenkin osata nähdä asia myös kyseisten ihmisten omasta näkökulmasta: miltä sinusta tuntuisi, jos elämäsi alku ja loppu olisivat molemmat vahinkolaukauksia?

Toisaalta ehkä tässä on kyse myös siitä, ettemme vain osaa toimia oikein ulkomaalaisten tehdessä rikoksia. Jos näemme tummien miesten aikovan joukkoraiskata nuoren naisen, mitä voi tehdä? Heittää koripallon sekaan?

Minä ainakin uskon, että myös etniset ryhmät tulevat toimeen joskus toistensa kanssa niiden välillä vallitsevista erimielisyyksistä huolimatta. Varmasti joku päivä venäläinen, romani ja somali mahtuvat samaan poliisiautoon.

Jotkut ovat olleet huolissaan, tuovatko maahanmuuttajat Suomeen uskontojaan. Voi hyvinkin olla, että pian minareetin pylväiden päissä ukot huutavat aamukutsua, mutta toisaalta, emme herää enää kukonlaulun vaan imaamin hoilotuksen aikaan. Tästä voi tulla maataloudellemme merkittäviä säästöjä. Sharia-lakia taitavasti soveltavamalla saadaan homot hirteen ja naiset sopivasti nyrkin ja hellan väliin, kuten kuuluukin.

Suosittelisin myös muistamaan, että maahanmuuttajissa on piileviä urheilukykyjä, joiden avulla voimme menestyä tulevaisuuden urheilukilpailuissa! Esimerkiksi maahanmuuttajille kehitetyssä triathlonissa, jossa kävellään uimahallille ja tullaan pyörällä takaisin, on pärjätty hyvin kansainväliselläkin tasolla.

Tietenkin on olemassa kulttuurieroja. Okei, ehkä ajatus tummaihoisesta miehestä laulamassa myöhäisillan karaokessa "Olen suomalainen" tuntuu hieman kornilta, mutta miten olisi vaikka "Ma joka paiva toita teen"?

Voisi olla hyvä, että jokainen kokeilisi tutustua edes yhteen romaniin ja tulla ystäviksi sen kanssa. Näe hyvät puolet: ainakaan frendisi ei piinaisi sinua tylsillä jutuilla työkavereistaan. Ja hei, jokainen haluaa tuntea henkilön, joka ajaa kalliilla autolla, asuu hienossa asunnossa eikä tarvitse tehdä edes mitään töitä sen eteen! Voit saada niiltä myös tyylivinkkejä, sillä monet niistä tuntevat muotia - täytyyhän sitä tietää, missä taskut milloinkin ovat!

Uskon, että saamme ulkomaalaiset sopeutumaan maahamme, kunhan tarjoamme asenteillamme ja sopivilla tu'illa heille hyvät mahdollisuudet siihen. Antamalla heille ainakin suukapulan, vitosen kaljaan ja porttikiellon laadukkaimpiin ravintoloihin voimme taata jokaiselle, niin syntyperäiselle suomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin, tasa-arvoisen ja hyvän elämän hyvinvointivaltiossamme.

---

// Vitseistä osa on itseni keksimiä (siis kuten arvaatkin, ne huonoimmat), netistä etsittyjä, kavereilta kuultuja sekä pizzeriasta mainitut jutut jäivät mieleen aikoinaan MTV3n Kymmenen uutisten loppukevennyksessä olleen irakilaiskoomikon esityksestä (sry dude, päätin pölliä ne tähän :D)
// Teksti on tarkoitettu enemmänkin nauramaan ennakkoluuloisuuden ja stereotypioiden naurettavuudelle, eikä esittämään niitä faktoina.

Koulut ovat loppuneet ja damppadamppa daa :) Jäljellä enää palautuspäivä ja päättäjäiset... Ei jumalauta iha outoo ku viimeinen koe ohi tänään ja enää ei tarvii käyttää päätään kahteen kuukauteen... Ei jestas. Oikeesti tuntuu ihan tyhjältä :D

Pian Kuopioon voisi lähteä.. Tarviis kyytiä vink vink ihmiset :D

Onko tää galleria alkanu kuolemaan? :o

Tällaisina päivinä
Kun kuljen kosteaa metsäpolkua aamuisessa linnunlaulussa
En enää jaksa katsoa taakse
En halua
Suuntaan eteen,
En tiedä minne menen
Mutta ehkä viimein alan olemaan sinut itseni kanssa

Jotkut ihmiset viettävät viikonloppunsa esimerkiksi kavereiden kanssa... ja minä vietän omani lukien kirjoja! Heh. Pari viikkoa sitten hehkutin Khaled Hosseinin Leijapoikaa, ja heti sen jälkeen oli pakko hankkia käsiini Hosseinin tuorein, toinen teos, Tuhat loistavaa aurinkoa! Perjantaina Siilinjärven Infosta mukaan tarttui kympillä tuore pokkariversio Sofi Oksasen kirjasta Baby Jane, jonka olen aina halunnut lukea!

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Kirja kertoo karua kieltään Afganistanin naisten elämästä. Tarinaa viedään eteenpäin välillä Mariamin, välillä nuoremman Lailan, näkökulmasta.

Naisten asema on parantumassa 60- ja 70-luvun Afganistanissa. Afganistan elää ja uudistuu, kaupunkien keskustoissa voi nähdä naisia vähissä pukeissa. Burqa alkaa olemaan vanhanaikaisuus. Pian kaikki muuttuu, kun talebanit astuvat valtaan ja tekevät Afganistanista islamimilaisen tasavallan. Nainen ei saa liikkua julkisuudessa ilman miestä pieksämisrangaistuksen ohella. Jos nainen tavataan ilman burqaa, hänet piestään. Television katselu, laulaminen ja tanssiminen on kiellettyä. Aviorikoksesta seuraa kivitystuomio.

Ja ei elämä kotonakaan ole mukavaa: kotona nainen on nyrkin ja hellan välissä. Mariamin aviomies Rashid raivostuu vaimolleen liian kovasta riisistä ja pakottaa tämän syömään pikkukiviä. "Tältä minusta tuntuu kun joudun syömään kovaa riisiäsi!"

Sisällissotaa käyvä Afganistan ja sen pääkaupunki Kabul ovat kaikkea muuta kuin turvallisia paikkoja. Läheiset kuolevat, ihmiset muuttavat muualle pakoon... kohta et enää tunnekaan ketään naapureistasi. Etkä voi koskaan olla varma herätessäsi aamulla, näetkö auringonlaskua. Etkä voi tietää, nousetko ylös yön jälkeen vai onko ruumiisi verisinä klöntteinä pitkin Kabulin katuja.

Kirjan järkyttävimpiä puolia lieneekin juuri se, että sen tapahtumat jatkuvat vielä 2000-luvun alkuun. Tämä on totta, tämä oli Afganistanin arkipäivää vielä muutama vuosi sitten.

Hosseinin molemmat kirjat ovat sekä itse tarinaltaan aivan upeita, mutta ne ruotivat myös mielenkiintoisella tavalla Afganistanin historiaa ja kulttuuria viime vuosikymmenten ajalta.

En ole lukenut kuin vain kerran lukiessani kirjaa... Mutta nyt kävi lähellä. Mahtava kirja, suosittelen kaikille!

Sofi Oksanen - Baby Jane

Sofi Oksasen vähiten tunnettu romaani Baby Jane kertoo kahden mielenterveysongelmaisen lesbonaisen elämästä 90-luvun jälkipuoliskon Helsingissä. Kirja kerrotaan nuoremman naisen näkökulmasta. Hän päätyy seurustelemaan itseään reilusti vanhemman Pikin kanssa. Piki, "vanha lepakko", on yksi Helsingin lesbopiirien kuumimpia ja suosituimpia tapauksia. Kaikki tuntevat hänet, ja hän tuntee jokaisen.

Ruusuinen suhteen alku tyssää kuitenkin varsin nopeasti. Pikin mielenterveysongelmat valkenevat romaanin minälle hiljalleen, baarien kiertely loppuu rahapulan takia ja myös ex-tyttöystävät tuovat suhteeseen kitkaa.

Romaani käsittelee varsin rajusti lesbojen yhteiskunnallista asemaa vuosituhannen vaihteen Suomessa, lesbosuhteissa esiintyvää väkivaltaa, fetisismiä, mielenterveysongelmaisten asemaa...

Yksi kirjan suurimmista anneista on loistava kuvaus -90-luvun arjesta ja Helsingistä yleensäkin. Juoni itsessään on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti joudun myöntämään, että useat kohtaukset kirjassa tuntuvat jo aiemmin toistetulta. Toisaalta, ehkä se on tarkoituksellista?

Sano että vielä muistat mut, älä sano ettet välitä
Sillä yksi "mitä kuuluu" voi pelastaa ihmiselämän

Olin sunnuntaina aivan fiiliksissä! Leijonat voittivat viimein, viimein Suomi sai toisen jääkiekon MM-kultansa! Hypin ja pompin ja nauroin aivan täysillä tästä mahtavasta voitosta.

Mutta niin. Sitten MM-kullalle kävi kuten joulukinkulle; aluksi se maistuu hyvälle ja on jotain niin täyteläistä, pian siihen alkaa kyllästymään ja katuu että tuli edes hommaneeksi sitä. Ei vittu, miksi aina kaikki kiva täytyy pilata hehkuttamalla sitä liikaa?

Enkä tarkoita nyt hyvin monia jääkiekosta olevia uutisia enkä massiivista MM-kultajuhlaa Helsingissä, vaan yksinkertaisesti ylitse menevää ihQ-hehkutusta. Ehkä kuulostan joltain wanhalta tädiltä mutta oikeesti, jos Iltalehden otsikot ovat tasoa "tuunasimme ruotsalaisten pelipaitaan kolmen kruunun tilalle tutit - katso" tai Iltasanomien kyselyt tyyliä "lohduttaisitko ruotsalaisia sisu-pastilleilla vai tutilla", niin tulee jo olo "voi pyhä vittu, eikö voisi antaa olla?" Tietty iltalehdistön taso on tunnettu jo aiemmin, mutta huolestuttavaa onkin, ettei muukaan valtakunnan lehdistö ole sen fiksummin osannut merkittävästä voitosta kirjoittaa.

Osaisin arvostaa ihmisiä paljon enemmän, jos voittoon olisi voitu suhtautua ilon ja riemun lisäks rauhallisesti, ilman että täytyy lähteä Ruotsin puolelle tappelemaan, juopottelemaan ja polttelemaan toisten maan lippuja. Entäs jos ruotsalaiset olisivat voittaneet ja tulleet tänne polttelemaan Suomen lippuja ja rähinöimään? Olisiko se ollut reilua? Tosin aluksikaan en usko että he olisivat olleet yhtä lapsellisia. Sen lisäksi myös muukalais- ja ruotsalaisviha tuntuu aivan parin päivän sisään nousseen valtavasti. Tuoreimmissa uutisissa kerrotaan joidenkin valopäiden keksineen lähteä kiipeilemään pitkin presidentinlinnaa kiitos voiton.

(ja oli vain pakko purkautua ja räjähtää tästä kun turhauttaa miksi kaikki hieno asia pitää pilata median ja joidenkin urpojen toimesta - toisaalta, suurin osa leijona-faneista on varmasti osannut juhlistaa voittoa ilman kauheata sekoilua)

Se oli sitten yhden aikakauden loppu :D Aamulla fleda sai blondauksen ja iltapäivällä kävin parturin kynsittävänä. Malli on toiselta puolelta reilusti lyhyempi ja toiselta pidempi, kerrosleikattu, lähes vitivalkea sinivihreällä sävyllä (kaikki sininen ei kadonnut blondatessa) ja hmm... Aika sveduolo jotenki :D ja takana piiska.

Tuntuu ihan oudolta katsoo peiliin ku on tottunu siniseen tukkaan O__o

kuvaa tulos kait huomenna. Pidän tätä vähän aikaa kun tykästyin tähän, sitte keväiset värit kehiin...

Maailma on yksi iso nyrkkeilykehä.

Pukuhuoneessa laitan hanskat käsiini. Tunnen itseni ne käsissäni niin vahvaksi ja taitavaksi. Isken pari kertaa nyrkkeilysäkkiin harjoituksen vuoksi, vaikka luotankin voimiini, jokaiseen kehoni osaseen ja mielen lujuuteeni täydellisesti.

Kun astelen lavalle voittajan viitta harteillani, olen kuin kuningas. Vahvan ja pelottavan näköinen. Tiedän, jokainen katsoo minua. Joku toinen ihailee, joku toinen on vastustajieni puolella. Mutta jokainen heistä tietää - en välitä paskaakaan siitä, mitä he ajattelevat.

Alku menee tapansa mukaan hyvin. Isken, väistän, huitaisen kunnolla turpaan. Alan kokea voiton tunteen kehossani. Olo on euforinen.

Sitten se tulee. Yllättävä isku lyö minut maahan. En ole huomannut sitä voiton sokaisevassa vaikutuksessa. Iskeydyn naama edellä lattiaan, suuni ikenistä purskahtaa verta. Tuomari laskee kymmeneen. Se on siinä. Olen hävinnyt.

Ja hän sanoi minulle:
Älä huokaa,
sillä se sekoittuu osaksi maailman tuulia
ja ei se kanna kuten pohjalta kuuluva huutosi
Älä itke,
sillä kyyneleesi ovat olematon osa osa itkun valtamerta,
ja ne kuivavat nopeasti pois poskiltasi
Älä vihaa,
sillä se on rakkauden lisäksi ainoa tuhlattaessa kasvava voima,
ja revit vihaamalla vain sydämesi riekaleiksi
Älä lyö,
sillä se aiheuttaa vain kipeitä mustelmia ja haavoja,
ja ne eivät suojaa haurasta vartaloasi
Älä valehtele,
sillä tiedät että se tuntuu kaikista pahalta,
ja silloin vääristelet totuutta vain ja ainoastaan itsellesi
Älä kadehdi,
sillä et voi tietää vaikka he haluaisivat muistuttaa sinua,
ja se tarkoittaisi vain sitä että säälit itseäsi

En tiedä kuoleman jälkeisestä elämästä,
mutta uskon elämän jälkeiseen kuolemaan.

En usko nähneeni paljoa painajaisia,
vaikka itkenkin itseni iltaisin uneen.

En odottanut koskaan mielestäni paljoa,
mutta en saanut sitäkään vähää.

En toivonut kuin rauhaa ja rakkautta,
mutta olen kokenut vain sotaa ja vihaa.

En halunnut saada häntä itkemään,
mutta mitä mahdan itselleni ja hänen tunteilleen.

En kehunut koskaan numeroita paperilla,
vaikka minulla olisi ollut siihen aihetta.

En ole päättänyt mihin tämän ajan käytän,
tuntuu ettei täällä ole mitään jäljellä tehtäväksi.