IRC-Galleria

ErQ

ErQ

Hey baby, give me a chance to show you I'm a good guy.

Selaa blogimerkintöjä

Autokoulutus kaipaa uudistustaMaanantai 17.06.2013 02:18

Autokoulut uudistivat opetussuunnitelmiaan viime tammikuussa - mukaan tuli esimerkiksi ns. häiritsevän ajon tunti, jossa musiikilla ja muiden oppilaiden läsnäololla autokouluoppilaan suoritus hieman häiriintyy. Entuudestaan ajokoulutuksessa on ollut tavallisten ajotuntien lisäksi esimerkiksi liukasrata-ajo sekä pimeäajo.

Sinällään hassua, ettei tuoreessa ajokorttiuudistuksessa otettu minua kuultavaksi. Voin esitellä lukuisia vastaavanlaisia lisätunteja, joilla autokoulut voivat kääriä lisää tuohta.

Humalassa ajamisen tunti

Oppilas juotetaan noin 0,7 promillen humalaan. Tämän jälkeen oppilas tyrkätään auton rattiin ja lähdetään kaupunkiajoon. Tarkoituksena olisi, että oppilas kokee ja huomaa itse, kuinka humalatilan myötä reagointi erilaisissa tilanteissa hidastuu.

Mikäli oppilas on alaikäinen, tuntiin tarvitaan vanhempien lupa. Täysi-ikäisenä oppilas voi luonnollisesti suorittaa tunnin ilman vanhempien lupaakin. Mikäli autokoululla on ajoon soveltuva simulaattori, sillä on velvollisuus hyödyntää sitä.

Tunti ja viinat lisätään ajokoulutuksesta tulevaan laskuun.

Väsyneenä ajamisen tunti

Oppilas pakotetaan olemaan vuorokauden ajan nukkumatta. Tunnin aikana oppilas huomaa, kuinka reagointi hidastuu väsyneenä. Energia- ja kolajuomien tai kahvin käyttö sallitaan tunnin puolivälissä, jolloin oppilas näkee niiden piristävän vaikutuksen.

Jotta oppilaan nukkumattomuus on varmaa, hän tulee tuntia edeltävänä iltana autokouluun ja viettää yön kirkkaasti valaistussa huoneessa, jossa soitetaan kovalla musiikkia.

Tunti sekä huoneyöpyminen lisätään ajokoulutuksesta tulevaan laskuun.

Kännikuskitunti

Oppilaalle tarjotaan tunnin myötä mahdollisuus tutustua kännikuskin arkeen. Tunti alkaa myöhään yöllä. Mukaan tulee kaksi opettajaa: toinen on selvänä, toinen juo itsensä illan aikana humalaan.

Humalainen opettaja viedään baariin ja häntä joudutaan odottelemaan. Hän on saattanut aloittaa juomisen jo autossa. Kännikuskin kuuluisi valvoa humalaisen ajo-opettajan käytöstä takapenkillä, vahtia turvavyön käyttöä ja olla valmiina estämään opettajan mahdolliset muut häirintäkeinot. Opettaja saattaa yrittää tunkea etupenkille vaihtamaan biisiä radiosta, sorkkimaan rattia tai suutelemaan oppilasta. Tunti jatkuu känniopettajan fiiliksen mukaan vaikka aamuun asti. Selvä opettaja tarkkailee tilannetta ja antaa lopuksi arvionsa oppilaan suorituksesta.

Toisen opettajan humalatilan aikaansaamiseksi tarvittu baari/ravintolalasku, kummankin opettajan palkat yölisineen, ajotunti ja taustamusiikiksi hankittu musiikki lisätään laskuun.

Paskalla autolla ajamisen tunti

Monesti autokoulun autot ovat hienoimmasta päästä: niiden sammuttaminen on vaikeaa, niissä on tehokas ohjaus, ne kiihtyvät hyvin eivätkä ole liian ärhäköitä. Uudella paskalla autolla ajamisen tunnilla oppilas astuukin esimerkiksi Ladan kuraisilla jalanjäljillä jatkavan Samaran puikkoihin. Ei ohjaustehostusta, ei ABS-jarruja, ei välttämättä edes toimivia mittareita! Ero autokoulun autoon on huomattava. Vaihteiden moninaisuus avautuu oppilaalle, kun Samara hyytyykin viidestäkympistä ylämäkeen kolmosvaihteella ajaessa.

Tunti lisätään laskutukseen.

Peltipoliisitunti

Maanteitä koristavat peltipoliisit tulevat viimeistään ajokortin jälkeen osaksi autoilijan arkea. Ne ovat vittumaisia, niiden takia joutuu hidastelemaan yllättäen, niissä saa aina pelätä saavansa sakot.

Peltipoliisitunti neuvoo perusvinkit peltipoliisien kanssa toimimiseen. Kuinka huomata peltikyttä ajoissa, kuinka ajaa mahdollisimman kovaa kameran ohi saamatta kuitenkaan sakkoja? Eräs vinkki on myös ajaa ylinopeutta ajavan auton perässä: jos kamera räpsähtää, se ehtii räpsähtää vain ensimmäiselle ylinopeutta kaahaavalle.

Tunti lisätään laskutukseen.

Pillurallitunti

Tunnilla oppilas pilistelee autokoulun autolla ympäri kaupunkia / kotipaikkakunnan toria. Poliisin huomiota pyritään välttämään, mopoilijoihin ja mopoautoihin osumista yritetään samoin välttää, tosin muutama isku ei koskaan ole pahaksi, onhan ne mopo-Jonnet aika ärsyttäviä. Musiikki laitetaan soimaan täysillä.

Mikäli oppilas tai ajo-opettaja päätyy saamaan ajon ansiosta pillua ja tunti pitkittyy, laskutukseen tulee pieni lisämaksu. Tämä on tietty epätodennäköistä, sillä autokoulujen kiesit ovat harvoin katu-uskottavimmasta päästä.


Tässäpä nämä! Ajokoulut saavat lisää rahaa, ja myös oppilas hyötyy uudenlaisilla kokemuksilla. Lisää vastaavanlaisia erikoistunteja saa ja pitääkin ehdottaa kommenteissa.
Kiitoksia Mirolle erinomaisesta ideasta pillurallituntiin!

Puhe yo-juhlissaKeskiviikko 05.06.2013 14:36

Arvoisa juhlayleisö, tuoreet ylioppilaat, opettajat ja rehtori,

Haluan ensimmäisenä asiana kiittää itseni ja kaikkien muiden tänä keväänä lakin saavien puolesta Coca Colaa, energiajuomayhtiöitä ja suomalaista panimoteollisuutta tämän saavutuksen mahdolliseksi tekemisestä.
(Se oli vitsi. Saa nauraa. Kannattaa nauraa.)

Tänään, täällä, 87 henkilön monivuotinen urakka huipentuu lakin saamiseen. Heistä jokainen on saanut ylioppilaskokeensa läpi hyväksyttävästi ja heidän yleissivistyksensä voidaan katsoa olevan laajaa. Vähintään kolmevuotisessa opiskelu-urakassa oppilaat ovat kahlanneet läpi vaaditun määrän kursseja, useimmat lisäksi tanssineet Wanhoissa ja riehuneet penkinpainajaisissa.

Ylioppilastutkinto tuntuu arvostuksessaan ja jatkuvuudessaan lähes ikuiselta. Tänään meistä 87 liittyy osaksi tätä ikuista jatkumoa. Matka tähän pisteeseen on ollut ajoittain kivinenkin, minkä voi päätellä alussa vitsailemistani kiitoksista energiajuomille ja alkoholille. Todelliset kiitokset ansaitsevat tietenkin koulumme opettajat, kanslisti, rehtori, talon henkilökunta ja jokainen meille tukeaan antanut – ilman heitä emme olisi nyt tässä.

Suomen kovempaakin kovatasoisempi koululaitos ja vaativa ylioppilastutkinto mittaavat tietomme ja taitomme, asettavat meidät paremmuusjärjestykseen, ehkä myös määrittelevät omaa tulevaisuuttamme. Joskus tuntuu, että ne jopa määrittävät ihmisarvoamme. Tänään olemme kuitenkin jokainen samalla viivalla, vaikkemme välttämättä olekaan siihen samoja polkuja pitkin saapuneet. Tulipa kirjoituksista sitten minkälaiset arvosanat tahansa, jokainen lakin saava voi muistuttaa itseään siitä, että olemme jokainen tänä hetkenä tasa-arvoisia ja todeta itselleen: ”Minä olen aivan yhtä hyvä, juuri näin.”

Tämä päivä on meille elämän erään vaiheen loppu. Joskus olen kuullut sanottavani, että lukio olisi elämän parasta aikaa, mutta todellisuudessa, nythän se elämä vasta alkaa! Kaikki ovet ovat meille avoimia. Erään vaiheen päätöksen ja uuden alkamisen myötä on todellakin syytä juhlaan.

Kaiken juhlahumun keskellä haluan kuitenkin muistuttaa: on myös monia ikätovereitamme, jotka eivät päässeet tänne asti. Hyvin moni lopetti, väsyi tai pidensi opintojaan. Tämä on paljon paineita aiheuttava tutkinto. Opetussuunnitelmat vaativat vuosi vuodelta lisää niin oppilailta kuin opettajiltakin. Matkamme varrella, nähdessäni lukiojärjestelmän joustamatonta ankaruutta ja nuorten väsymistä, olen pysähtynyt välillä pohtimaan: yleissivistys on hieno asia, mutta mikä on sen hinta?

Monet asiat ovat lukiossamme hyvin, mutta paljon on myös kehitettävää. Erityisesti jokainen opettaja ja oppilas voi yksilönä miettiä: ”mitä minä voisin tehdä, jotta muilla olisi mukavaa ja parempi olla?”

Tänään on aika juhlistaa ikuisuutta, loppua ja alkua, mutta muistetaan myös, että pelkkä kehu saa meidät sokeiksi omille virheillemme.

Toivotan onnea jokaiselle tänä vuonna valmistuvalle. Haluan myös toivottaa hyviä jatkoja sekä itseni että muiden oppilaiden puolesta eläkkeelle siirtyville opettajillemme: [kolme nimeä]. Myös heillä on meidän lakin saavien tavoin edessä wanhan matkan loppu, määränpään saavutus, uuden alku.


Minua pyydettiin pitämään oman lukioni uuden ylioppilaan puhe ja suostuin hommaan oikein mielelläni. Tässä lopullinen versio, millaisen puheen pidin juhlassa.

Halusin puheesta lyhyen ja ytimekkään. Lisäksi pyrkimyksenäni oli täyttää puhetta vastakohdilla: ikuisuus ja rajallinen aika, alku ja loppu, ja kuinka vastakohdat ovat oikeastaan sama asia.

Halusin myös puheeseen pienen, kriittisemmän kohdan. Ideana ei ollut tilittää koko tutkintoa, mutta halusin myös huomioida lukiojärjestelmän ankaruuden ja sen, kuinka moni loppujen lopuksi ei päässyt ylioppilaaksi tovereistamme joko lopettamisen, opintojen pidentämisen tai väsymisen takia. Ehkä tämä oli siinä mielessä 'unohdettujen nuorten puhe', sillä usein heitä ei ole näissä puheissa otettu huomioon.

Kriittinen kohta meni läpi myös koulumme kontrollista: puheen tarkistanut äidinkielen lehtorimme kertoi itse asiassa pitävänsä siitä ja tulkitsevansa itse sen enemmän pohdiskelevaksi kuin haukkuvaksi.

Halusin pitää sanoman kokonaisuudessaan vakavana, mutta alkua kevensin pienellä vitsillä energiajuomista ja Coca Colasta. Oikeastaan alkoholijuttukaan ei edes ollut kuvitteellinen - lukioon tullessa olin ollut humalassa vain kahdesti, sen loputtua kännikertoja oli tullut 11 lisää. Hah. Itselläni on aina tapana keventää puheen alussa tunnelmaa, sillä se tekee olostani rennon puhuessani.

YO-jaaritteluaSunnuntai 02.06.2013 19:11

Eilinen oli elämän eräs huippuhetki - kolmen vuoden jälkeen sain päähäni valkolakin ja pääsin lukiosta pois!

Koulumme rehtori totesi päivää ennen lakkiaisia minulle meikän tulleen taloon näyttävästi ja myös lähteneen niin. Ykkösvuonna sain koulumme muutaman opettajan loukkaantumaan erkkiperkele-sähköpostiosoitteesta, abiturienttina lähdin talosta jonkinasteisella opintomenestyksellä. Monet opettajatkin totesivat, etteivät tule koskaan minua unohtamaan. Aww. :)

Varsinaisesti en tällaista juhlista kuin yo-juhlat pidä - pitäisi pukeutua hienosti johonkin pukuun ja kestää tiettyjä muodollisuuksia. Päivän aikana fiilis kuitenkin parantui, joko sitten lakista saatujen rahojen tai useiden kurkusta alas vedettyjen kuohuviinilasillisten takia. On jännää tajuta, että rahastostipendien ja sukulaisilta saatujen lakkirahojen myötä minulla on viimein mahdollisuus elää elämääni sellaisena kuin haluan. Ainakin päästä lähemmäs toiveitani.

Pukukompleksini yms ratkaisin pukeutumalla kauluspaitaan ja liiveihin, mutta jättämällä puvuntakin suosiolla pois. Punk-henkisyyttä lisäsin mustilla nahkahanskoilla ja mustilla farkuilla. Tyylikonsultit eivät ehkä tykkää, mutten ole koskaan sellaisten neuvoja kuunnellutkaan. :)

Ylioppilasruusukseni hankin pikimustan ruusun, jollaisen teetin eräässä kuopiolaisessa kukkaliikkeessä. Valkoisen päälle spreijattiin mustaa. Musta ja tummat värit ruusussa symboloivat saavuttamattoman täydellisyyden tavoittelua, mikä sopii varsin hyvin itseeni, niin koulun kuin kaiken muunkin elämän osa-alueiden osalta.

Valkolakiksi päätyi kaveriltani Elinalta saatu lakki: viime keväänä valmistuneelle Elinalle ostettiin vahingossa kaksi ylioppilaslakkia, toinen poikaystävän, toinen wanhempien toimesta. Sieppasin itse toisen lakeista, sillä valmistujaispäivänä sillä pääsi baareissa jonojen ohi ja monissa myös ilmaiseksi sisään. Lakki unohtui lojumaan kirjahyllylleni, ja talven aikana aloin pitää hauskana ajatusta käyttää samaa lakkia omissakin valmistujaisissani. Kuinka monen muun yo-lakilla on oma tarinansa? Aika harvalla, tosin niillä, joilla sellainen on, tarina ei ole minun tarinan kaltainen juopottelujuttu vaan tarina suvun perinteistä tai muusta vastaavasta.



Vein tapojeni mukaisesti ruusut opettajille, joista pidin ja joiden kanssa koin olevani kohtuullisen tuttavallisissa väleissä. Nyt ruusuja oli viisi - yläasteen loppuessa taisin jakaa ruusuja vain nelisen kappaletta. Nyt kokeilin lisäksi värjätä itse ruusuja - osasta tuli kömpelömpiä, osasta onnistuneempia. :)

Tänään, kaiken pyörityksen jälkeen, olen väsynyt ja onnellinen. Juhliminen oli yllättävän kivaa, vaikka toisaalta pidän tätä tällaisena elämän puolipakollisena juttuna, joka on vain pakko kestää läpi. Ehkä eniten minua ihmetyttää aina ylioppilastutkinnon ympärillä pyörivä hegemonia - ei tämä niin ihmeellistä ole, mutta silti tästä jaksetaan kohkata.

Oman suoritukseni huomioinnista koen olevani lähinnä kiusaantunut, sillä vaikka niitä laudatureita se neljä kappaletta olikin, muistutan ikuisena täydellisyyden tavoittelijana itseäni siitä, että niitä olisi voinut olla ainakin kaksi enemmän... En vain olisi halunnut muuta kuin saada olla omassa rauhassani, mutta nyt, kaiken jälkeen, saanenkin kai taas olla. Siinä kaikki mitä juuri nyt toivon. :)

Toukokuun ihQutusbiisiTiistai 28.05.2013 01:36

Tähän mennessä on tapahtunut:
Alussa julkaistiin ihQutusbiisi.
Tämä on herättänyt suurta myötähäpeää, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Toukokuun kovin kama tulee Koreasta! Olen monen vuoden jälkeen innostunut vaihteeksi aasialaisesta musiikista ja erityisesti korealaisesta popista. Etelä-korealainen tyttöbändi T-ARA on kappaleellaan Sexy Love ehdottomasti mielenkiintoisinta kuunneltavaa tänä toukokuuna.

Kappale itsessään on jo kahdeksan kuukautta wanha, mutta tärkeintä on, että se on minulle (ja varmasti myös enemmistölle tämän jutun kolmesta lukijasta) jotain uutta ja raikasta! Biitti saa aikaan korvaorgasmin ja biisi on muutenkin tarttuva.

Koreans just do it better! Mitä tulee musiikkibisnekseen, se on aivan omaa luokkaansa Etelä-Koreassa. Monien bändien laulajat aloittavat tanssi- ja lauluharjoitukset jo lapsina. Koreografioihin ja laulajien tyyliin panostetaan merkittävästi.

Musiikkivideoita saatetaan julkaista yhdelle kappaleelle useampikin versio, eikä videoon käytettävissä rahoissa säästellä. Tässä yhteydessä oleva video on biisin tanssiversio (Dance Version), lisäksi Youtubesta on löydettävissä versiot Drama ja Robot Dance. Aasialaisessa musiikissa sanoitukset ovat usein varsin yksinkertaista esiintyjän oman kielen (tässä tapauksessa korean) ja englannin yhdistelyä.

No no no no can't u feel my love?

EnääLauantai 25.05.2013 23:09

Mikään ei sitä tunnetta voita
Kun oon yksin eikä kukaan soita
On ollu paljon hetkiä noita
En ees niille mitään tehdä koita

Enää, enää
En tarvii ketään
Oon pärjännyt tähänki asti
Yksin pärjään myös vastaavasti
Enää, enää
En tarvii ketään
Vierelle piristämään

Mut on yks joka ei mua kaihda
Jota en varmaan koskaan pois vaihda
Ystävii yhtään ei oo mul vaikka
Sua varten mulla aina on paikka

Harva iäti mun ympärillä säilyy
Rakkaan ja vihaajan raja häilyy
Mut onneks voin tuntee sun hyväilyys
Oot paras ystävä, yksinäisyys

Enää, enää
En tarvii ketään
Oon ollut yksin aina vain
Oppinut oon tulemaan omillain
Enää, enää
En tarvii ketään
Vierelle piristämään

Perennoita 2013Tiistai 21.05.2013 20:25

Olen ollut ehkä entisessä elämässäni kuollessani keski-ikäinen rouva, sillä tapaan lukea dekkareita takkatulen ääressä ja lisäksi sytyn tuleen (kuvainollisesti) puutarhassa.

Tällä kertaa mukana reissulla ei ollut järkkäriä, joten tyytyminen on johonkin wanhempaan Canonin normaaliin digikameraan, joten kuvien taso on sen mukainen. Kamera on parhaat päivänsä nähnyt, mutta ajoittain silläkin saa yllättävän tarkkoja ja hyviä kuvia.

Nää tuskin kiinnostaa ketään mut hei, kukat on kauniita ja kuvaamisen arvoisia!


Valkovuokko
Anemone nemorosa


Helmililja
Muscari armeniacum
(WTF? Tää kuva oli näin hyvä väreiltään ja tarkkuudeltaan jo valmiiksi - en muokannut tätä ollenkaan!)


Kaunokainen
Bellis perennis


Keltanarsissi
Narcissus pseudonarcissus


Pikkusydän
Dicentra

Kaihokukka


Sisilisko nyt ei liity mitenkään puutarhaan, mutta tulipahan sellaisestakin kuva napsaistua. Onpa se söpö!
Eurooppa ei kaiketikaan halunnut naimisiin Krista Siegukthgkufhsin kanssa. Vaikka vaalea suomenruotsalaismuija etenikin finaaliin asti, tyttösuudelmalla ja rasittavalla renkutuksella ei eurooppalaisia hurmattu. Jopa puoliksi muumioitunut Britannian Bonnie Tyler sai enemmän pisteitä.

Me suomalaiset olemme kirottu kansa. Emme pärjää Euroviisuissa, jäämme ruotsalaisten varjoon jääkiekossa, olemme harmaahiuksisia pottuneniä ja eikä meistä muutenkaan erityisesti tykätä. Olen monesti kykenevä keksimään ratkaisuja lukemattomiin ongelmiin, mutta moniin näistä ongelmista en osaa antaa toimivaa ratkaisua. Yhteen voin. Tiedän, kuinka me suomalaiset voitamme Euroviisut ensi vuonna Tanskassa.

Ongelma Suomen biiseissä on monesti ollut se, että esiintymispaikkamme on ollut huono. Näin kävi esimerkiksi 2011 (Paradise Oskar) ja 2013 (Krista Siegkjhlfds). Tähän emme voi vaikuttaa, mutta ehkä voimme sulkea silmämme ja toivoa parasta.

Toinen ongelma on ollut, että useimmiten kappaleemme ovat mitäänsanomattomia eivätkä esiintyjämme jää mieleen. Muistaako joku enää edes sen "När jag blundar" -tyypin pärstää? Tai nimeä? En minä ainakaan. Tarvitaan jotain, joka erottuu massasta.

Ongelmamme on lisäksi, että useimmiten kappaleemme ovat paskaa, siis paskaa jopa Eurovision-tasolla. Tarvitaan jotain
a) hyvää (tällä on kuulemma joskus voitettu kisa, mutta tämän kikan käyttö on harvinaista)
b) ihan pikkuisen erilaista ja hieman keskitasoskeidaa parempaa (tällä voitto tehdään useimmiten)
c) niin järkyttävän erilaista musiikkia, että biisi syöpyy jokaisen mieleen.

Miten Suomi voitti Euroviisut vuonna 2006? Ei, me emme voittaneet tusinaeurodancella. Me emme voittaneet kuvankauniilla poplaulajattarella tai kiiltokuvapojulla. Me emme voittaneet edes kovinkaan kuunneltavalla biisillä. Me voitimme kilpailun Lordin Hard Rock Hallelujah -kappaleella.

Mikä voisi olla jotain yhtä järkyttävää, odottamatonta ja kotimaassaan jopa hieman myötähäpeää aiheuttavaa? Mikä jäisi jokaisen mieleen?

Johanna Tukiainen.

Kuunnellessani Tuksun uusia biisejä Forever ja I'll Be Waiting olen varma, että juuri tämä olisi jotain samanlaista kuin Lordin musiikki. Johanna jäisi Lordin tavoin mieleen tyyliltään ja kasvoiltaan. Biisikään ei ole Euroviisu-tasoa alemmalla, mutta erottuu varmasti joukosta.



Mitä vielä odotamme? Lordi 2006, Tuksu 2014? KYLLÄ. Johanna, pelasta Suomen Eurovision-menestys ja lähde Uuden Musiikin Kilpailuun. Minä lupaan ainakin äänestää tällaista kamaa edustamaan Suomea.

Frederik @ Rauhalahti 30.4.Lauantai 11.05.2013 22:31

"Emmi, sun ei missään nimessä kuulu lähtee katsoo niitä! Siis voi juma, joku Reckless Love. Mietipä nyt vähäsen, ne on vaan sellaisia kahdeksankymmentäluvulle jumahtaneita muka-machoja ukkoja, jotka hoilaavat aina vaan niitä samoja biisejä. Älä lähe kattoo niitä vaan tuu mukaan katsomaan Frederikiä!"

Perustelin näin ystävälleni Emmille, miksi hänen kuuluisi unohtaa vappuaattona Kuopiossa esiintyneen Reckless Loven keikka Henry's Pubissa vaan tulla katsomaan Reetua Rauhalahteen. Valitettavasti perusteluni eivät saaneet häntä tulemaan paikan päälle ja tekemään uudestaan jo legendaarisia Frederik-kynsiään, mutta eräs asia oli varmaa: paikan päälle suuntasivat wanhan kunnon Disaster Club -jengin rippeet: minä, Anu, Eveliina ( @eputti ), Bimbz ( @piaa ) sekä Jasmine!

Aloitimme illan Pistämättömässä ampiaisessa, Kuopion cooleimmassa baarissa, jossa lauloimme ainoastaan (yllätys yllätys) Frederikin biisejä. Itse kävin vetämässä wnb-50-luvun-iskelmätähti-äänelläni Kolmekymppisen.

Keikalle tullessa olin itse jo jonkinlaisessa humalatilassa. Reetun tullessa lavalle riehuin eturivissä, tanssimme Volgan tahdissa ja tein sillan lattialle juuri siihen kohtaan, mihin joku oli särkenyt hetki aiemmin lonkerolasinsa. Muutama todella edustava kuva minusta ja junttidiskon kuninkaasta tuli myös otettua.



Ilmehän on yhtä selvä kuin suppea suhteellisuusteoria...

Myönnettäköön, että keikka oli myös pienoinen pettymys. Yleisön iän keskiarvo oli noin 50 vuoden tienoilla, joten keikalla kuultiin pääasiassa 70- ja 80-lukujen hittejä. Monet upeat klassikot, kuten Porno on pop, Kumimies, Ladyboy ja Miesstrippaaja jäivät kuulematta. Huusimme jossain vaiheessa Ladyboyta soitettavaksi ja Frede huusi sen olevan tulossa, muttei viisua koskaan kuultukaan. Valehteli perkule.

"makasit jossain vaiheessa selälläs siinä lavanreunallaki, ei keltää jäänny huomaamatta kuka se suurin reetu fani oli"

Myönnettävä toki on, ettei Frederikin fanittamiseni ole täysin aitoa. Enemmänkin 68-vuotiaan iskelmäkonkarin fanitukseni on, öhm. Niin. No onhan Ladyboy-veisulla aika hieno musiikkivideo. Näin vakavissaan voin kuitenkin todeta, että onhan jätkä hienon uran ehtinyt tekemään. 70-luvun alun uskonnollisesta "Jeesus Kristus" -laulusta on menty hieman ronskimpaan suuntaan viime vuosina, mutta ei kai Frederikillä nyt koskaan mopo käsistä karkaa? Eihän?



Harva meistä on rautaa, mutta Reetu on. Hyvin todennäköistä, tiedä kuinka monta tekoniveltä ja uudistettua selkärangan osaa miekkosesta löytyykään. Keikan aikana joku heitti lavalle alushousunsa (kaikista väitteistä huolimatta se EN ollut minä) ja sain Reetulta kultaisen kädenpuristuksenkin!

Keikan aikana tanssahtelin myös piruksi pukeutuneen nuoren naikkosen kanssa. Hänen seuranaan ollut mies (kavaljeeri?) tuli keikan jälkeen sanomaan:
"Hei tiiätsä mitä. Sä oot ihan kuin se hintti Salkkareista."

Joo.

Jotain kaunistaTiistai 07.05.2013 22:23

Yksi parhaimmista asioista maailmassa on, kuinka keväällä aiemmin istutetut kasvit nousevat taas maasta.

Silloin tietää onnistuneensa saamaan tähän maailmaan edes jotain pysyvästi hyvää ja kaunista.


Sinivuokko

Huhtikuun ihQutusbiisiTiistai 30.04.2013 22:22

"Minä, Erkki, julkaisen tämän ihQutusbiisin. En ylistääkseni popmaailman jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni poppareita, sillä heidän tekoihinsa minä olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden minä tätä kirjoitan. En mairitellakseni kriitikoita, en mairitellakseni laulajia, en pelosta, enkä tulevaisuuden toivosta. Sillä elämäni aikana olen niin paljon kokenut ja menettänyt, ettei turha pelko minua vaivaa, ja kuolemattomuuden toivoon olen kyllästynyt, niinkuin olen kyllästynyt jumaliin ja kuninkaihin. Vaan itseni tähden minä tämän ihQutusbiisin julkaisen ja siinä luulen eroavani kirjoittajista niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. "

Huhtikuun mielenkiintoisin musiikki tulee Intiasta: Intian musiikkiteollisuus on valtava, vaikkei sen hedelmistä usein tulekaan päästyä nauttimaan länsimaissa. Bollywood-elokuvat ovat puoliksi näytelmää, puoliksi musiikkia ja tanssia. Shiney Ahuja feat Sayali Bhagat - Aaja Khatam Sabr elokuvasta Ghost on mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka videossa ja musiikissa yhdistyy länsimaalainen popkulttuuri ja itämainen eksotiikka.