IRC-Galleria

Tänään eksyin kaupunkiin. Tarkoituksena etsiä apteekki, mutta pfft, ei miun etsimiskyvyt tuottaneet mitään tulosta sinne suuntaankaan. Siispä päädyin ostamaan tuliaisen pikkuprinsessamaisuudelle (tuitui!) Itä-Suomeen plus parit (köhköh, viidet) ale-korvikset itselle.

Ilta meni istuessa asuntolan pihalla auringon kanssa jutellen ja olkalaukkua vahvistellessa. Nyt on parit ommellukset päällitysten, joten ei pitäisi olkahihnan ihan heti karkailla kohdaltaan.

Vaikka en ihmisiä ole tänään nähnytkään, niin noin viisi puhelua tänään olen puhunut. Muhah, tiedän että ääneni on vieläkin houkuttava, mutta että pitää sen perään ihan soitella... Tässähän ihan punastuu!

Huomenna tervehtimään terveydenhoitajaa ja kyselemään että mitäpä miulle kuuluu!

Pitikin toivoa, ettei How to shit in the woods:ia tarvitse käytännöllistää: täällä mie kökötän yksin asuntolan sohvalla ja katson Casino Royale-leffaa samalla kun kirjoittelen esseetä aiheesta nuoret ja mediassa käytettävät kuvat nönnönnöö. Plus nyt eksyin gallerian puolelle.

Joo elikkä siis tottapa totta, ääni on matala ja mystinen mutta ulkonäkö epähohdokas ja sairaalloinen. Tsemppaillaan nyt keskiviikkoa, että silloin kykenen eksymään vaeltavien luokkalaisten sekaan, whii!

Kipeänä pitkästä aikaa ja eilisen rannalla istuskelun johdosta ääni muutti muotoaan. "Seksi-Lenitahan se siinä!" kommentoi Jännekin tänään.

Tosiaan, aurinko paistanut viimeiset neljä (vai viisikö jo, ooh!) päivää. Pienesti oon kerännyt naama- ja käsivarsipunaisuutta, mutta ei se haittaa.

Istuskeltiin Ietun kanssa eilen rannalla yli kahteen asti kai. Loch Nessin hirviö mateli vedessä harjoitellen vatsalihaksiaan (oli kyllä suuri otus, monta tuntia se siinä meidän ohitse seilaili) ja löydettiin horisontista synkän ja uhkaavan näköinen linnan torni.

Huomenna alkaa vaellus ja toivomus on, että "How to shit in the woods"-opiskelujen antia ei tarvitse käyttää.

Oon ylittänyt itseni jo monet kerrat: tein kanootista aukkopelastautumisen ja kiipesin yli kuusi metriä sokkona plus laskeudun parinkymmenen metrin matkan kalliolta - köyden varassa, totta kai.

Ensi viikolla vaellus maanantaista torstaihin _b

Tänään joku oli parkkeerannut auton vähän väärin tuohon asuntolan pihaan ja ajateltiin, että raaputettaisiin siihen auton kylkeen:

"Mikä v*tun parkkipaikka tää on?"
"Höhöh, liikaa kirjaimia. Lyhennetään ja kirjoitetaan vaan v*ttu."

Ei raaputettu.

Seuraavaksi etsittiin jalkapallokenttää ja löydettiin söpö kaukalo. Ajateltiin taas leikkiä kirjavia lahjakkuuksia ja raaputtaa kaukalon seinään:

"Mikä v*tun kenttä tää on?"
"Höhöh, liikaa kirjaimia. Lyhennetään ja kirjoitetaan vaan v*ttu!"

Ei kirjoitettu, mutta hauskaa oli.

Ahhh, asuntolaelämä, miten olenkaan kaivannut sinua niin.

Olen käyttänyt maitoa neljä kertaa muroihin ja nyt se on lopussa.

Hmm...

Ikävä Honttista.

Selvisin kiipeilystä ja opettaja kehui. Plus kiipesin boulderoinnissa (vai mikä bordellointi olikaan) yhdellä seinällä ihan ylös asti, whiiiii. Oli se ainakin kaksi tai kolme tai neljä metriä korkea kuitenkin.

Seikkailukasvatusesseetä jo yksi kokonainen sivu kasassa, fuk jeah! Kolme vielä lisää.

Illasta Hesburgeriin nappaamaan ruokaa tänne asuntolaan ja sitten katsellaan Indiana Jonesia, whiiiii!

Plus kirjoitellaan esseetä lisää jos se nyt ei valmistukaan...

Täss mä vaan Torniossa vietän iloista elämää.

Huomenna kiipeilyä ilman varmistusta.

Hyvästi, julma maailma?


mie: "No huomenna kiivetään ilman varmistusta - saadaan pudota seinältä patjoille - joten varmasti tulen kärsimään : D Huraa korkeanpaikankammolle!"

J: "kuulostaa hubalta
elä vaan satuta ittees, keh"

mie: "En satuta, vaan lattia satuttaa minnuu :D"

Täs mä vaan pakkailen. Yksitoista tuntia lähtöön, wohoo.

Tornio kutsuu: "Hennaaa, tuu seikkailemaan!"