IRC-Galleria

25-28 paria korvakoruja, upsistarallaa.

Siksi tuollainen heittiöarvio, koska sekosin hämmennyksen takia laskuissa. Luulin että luku olisi kymmenen korvilla (höhöh, korvilla!).

Ilta muutenkin kiva-sävytteinen. Hih!

Ellarnan pikkuveli muuttaa meille kesäksi ja nyt kasailtiin pari tuntia sänkyä. Koottiin se noin kaksi-kolme kertaa ennen kuin kaikki osat osuivat oikein! Eikä edes ollut ii koo ee aasta kotoisin.

Huomenna pitkästä aikaa töihinlöihin joodejoooooooooooooo!

Tämähän menee aivan peruskaavan mukaan: Henna kokee kesänsä ensimmäisen ukkosen ollessaan yksin kämpällä.

Tätä mystisyyttä korostaa vielä se, että Jöni kävi kahvilla ja lähti juuri ennen kuin ensimmäinen ukkosen jyrähdys kuului.

Mutta piriste: sainpas tutor-paidan! Plus kohtaa näen Enmppuliaa ja Lauantaita koska KAWACON.

Kuinka monta kertaa voi täyttää 21vee? Näköjään aika monta, koska tänäänkin (eilen) juhlimoitiin miun synttäreitä kera kaverien.

Se hämmennys, kun lähden Ellan matkaan tarkoituksena pikniköidä Vilman ja Tuomaksen kanssa ja kirkon takana nurmella onkin iso joukko ihmisiä.

"Nää on siun yllätyssynttärit!" - Ella.

Löytyi humakkilaista ja löytyi nuvalaista. Pelailin frisbeetä parin porukan kanssa, potkiskelin palloa, pölpöttelin ihmisten kanssa ja herkuttelin.

Lahjat:
- NELJÄ PAKETTIA SUKLAAMUROJA (Ella vinkkaillut vähän lahjaideoita... :D)
- Muumipyyhe, vierasvarakahvia ja muistilappuloisia (Miiu on kyllä ihmeellinen, miten se aavistikaan että kaikista tarve on!)
- Valkosuklaakeksejä (sulivat vähän, mutta herkumpaa oli silti! Lauantain lahja :D)
- Battery (voihan Tomi!)
- Halaus (voihan Samu!)

Käytiin vielä pelailemassa koripalloakin. Tai siis muut pelailivat ja ite menin vasta lopussa heittelemään palloa kohti koria. Sitten vähän hengailtiin Ellan ja miun kämpällä osan porukan kanssa ja suunnistettiin yöelämään.

Ensimmäistä kertaa miule järjestettiin tuollaista. Päällimäisin tunne on vieläkin hämmennys. Mitä ihmettä, ihmiset? Syytänpä siis aurinkoa. Se saa ihmiset ulos senkin uhalla, että pitäisi osallistua juhlistamaan minnuu.

Kiva olla takaisin Joenzoossa. Apinat ovat kivoja.

NUKKUMAAN.

Tänään (eilen) oli viimeiset leikkimiset ja melomiset. Sää mitä ihanin ja mahtavin, melonta sujui kun vettä vain (höhhöh!).

Automatka oli mukavainen ja jo kyltin "JOENSUU 200" kohdalla alkoi pienet ilonhuudot. "JOENSUU 80" nosti jo tunteita pintaan ja kommentit olivat luokkaa: "Ihan kuin näkisin Joensuun valot tuolla edessäpäin..."

Tässä sitä nyt nökötän, oman pedin äärellä Joensuussa. Refelektijota pitäisi kirjoitella, mutta odotellaan nyt ensin juoma kylmästä. Huomenna voi nukkua pitkään!

"Mielestäni..."

"Kokemani perusteella..."

"Oli hienoa huomata..."

"KÄKÄÄK!"

"Seikkailukasvatus on kaikessa haastavuudessaan..."

"Apinoita, apinoita kaikkialla!"

"Mitäpä tähän voisi vielä sanoaaaaaaaaaaaaaaaAAAaaAAAaa!!!!"

- Hennan reflektio orientaatiojaksosta _b

Huomenna kohtaamaan itsensä veden äärellä. Melonta, I hope you are a nice person.

Taas pitäisi opetella tuota oman elämän budjetointia. Tänään siis käyty ostelemassa tuliaisia ja ruokaa itselle. Nyt tilillä kuumottelee 15 euroa ja lompakossa pari kruunua.

Onneksi säästössä paluumatkarahat ja jääkaappi täynnä safkaa.

Illemmasta grillailemaan rannalle ja vielä illemmasta tutkimaan yöelämää. Sheikkailija kuittaa.

Ps. ostin itselleni pakastepizzan ja söin sen äsken. Ainakin viisi-kuusi ihmistä kuittaili jotain. Tämän siitä näköjään saa, kun niin harvoin näyttäytyy syömässä mitään.

Tänään eksyin kaupunkiin. Tarkoituksena etsiä apteekki, mutta pfft, ei miun etsimiskyvyt tuottaneet mitään tulosta sinne suuntaankaan. Siispä päädyin ostamaan tuliaisen pikkuprinsessamaisuudelle (tuitui!) Itä-Suomeen plus parit (köhköh, viidet) ale-korvikset itselle.

Ilta meni istuessa asuntolan pihalla auringon kanssa jutellen ja olkalaukkua vahvistellessa. Nyt on parit ommellukset päällitysten, joten ei pitäisi olkahihnan ihan heti karkailla kohdaltaan.

Vaikka en ihmisiä ole tänään nähnytkään, niin noin viisi puhelua tänään olen puhunut. Muhah, tiedän että ääneni on vieläkin houkuttava, mutta että pitää sen perään ihan soitella... Tässähän ihan punastuu!

Huomenna tervehtimään terveydenhoitajaa ja kyselemään että mitäpä miulle kuuluu!

Pitikin toivoa, ettei How to shit in the woods:ia tarvitse käytännöllistää: täällä mie kökötän yksin asuntolan sohvalla ja katson Casino Royale-leffaa samalla kun kirjoittelen esseetä aiheesta nuoret ja mediassa käytettävät kuvat nönnönnöö. Plus nyt eksyin gallerian puolelle.

Joo elikkä siis tottapa totta, ääni on matala ja mystinen mutta ulkonäkö epähohdokas ja sairaalloinen. Tsemppaillaan nyt keskiviikkoa, että silloin kykenen eksymään vaeltavien luokkalaisten sekaan, whii!